Länsimaiden arvot perustuvat raamattuun! (The values of Western Countries are based in Scripture!)

Luin lehdestä joku aika sitten erään tietäväisen poliitikon lausunnon, että länsimainen sivistys perustuu antiikin Kreikan ja Rooman ihanteisiin. Jos kristinuskollakin on joku osuus tähän, on se häviävän pieni. Näin puhuu ihminen, jolla ei ole raamatun eikä varhaisen kirkon käytäntöjen tuntemusta. Tosiasia on, että kaikki se, mikä meillä länsimaissa on yhteiskunnassa hyvää, perustuu raamattuun: tasa-arvo, ihmisen ainutlaatuisuuden kunnioitus, elämän kunnioitus, toisen ihmisen huomioonottaminen, koulutus, ja vieläpä sankarimyyttikin. Miten niin? No, minäpä kerron.

Ihmisarvo juontaa juurensa siitä, että raamatussa ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta ei minkä tahansa jumaluuden, vaan sen ainoan Luojan, joka on antanut ihmiselle maailman varjeltavaksi ja toiset ihmiset huolenpidon kohteiksi. Kun raamatun Jumalan ominaisuuksiin kuuluu rakkaus ja oikeudenmukaisuus, ihminen Jumalan kuvana on myös velvollinen noudattamaan niitä. Tämän varhaiskirkko ymmärsi harvinaisen selvästi. Lapsia ei enää voinut jättää heitteille, ja köyhiä ja sairaita tuli auttaa. Kreikassa ja Roomassa - Intiasta puhumattakaan -  oli ylenkatse yleisenä tapana. Intiassa siksi, ettei toisen ihmisen kohtaloon saa puuttua.

Entä tasa-arvo? Tunnetuin tasa-arvoon viittaava lause lienee: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi" (Gal.3:28). Tässä kuitenkin puhutaan uskovista, jotka ovat yhtä Kristuksessa. Varsinaisesta ihmisten välisestä tasa-arvosta ei tässä ole kysymys. Sen sijaan voimme löytää tasa-arvon käsitteen tutusta lauseesta:"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" tai Vanhan testamentin säädöksistä, esim. "Kohdelkaa joukossanne asuvia muukalaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuten itseänne..." (3.Moos. 19:34)
Tasa-arvossa on kuitenkin rajansa. Mies ei voi synnyttää eikä nainen siittää. Ihmisillä - kuten eläimilläkin - on omat tehtävänsä kokonaisuuden hyväksi eikä näitä voi muuttaa. Tätä tuntuisi nykymaailma kuitenkin kovasti yrittävän, esim. tasa-arvoisella avioliittolailla. Avioliitto on kahden tasa-arvoisen ihmisen, miehen ja naisen, välinen liitto lasten synnyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Avioliittoa ei perustettu rakkauden tähden, sillä rakkautta voi osoittaa jokaiselle ihmiselle, ei vain parisuhteessa.

Suvaitsevaisuutta taas ei ole missään päin maailmaa harrastettu ennen kristinuskoa. Jeesus sanoo: "Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" (Matt.5:39). Tällä tarkoitetaan häpeän vastaanottamista, ei niinkään väkivaltaa. Jos joku on eri mieltä kanssasi ja osoittaa sen karkeasti, ei sinun pidä mennä mukaan, vaan annettava toisen pitää mielipiteensä, niin väärä ja vahingollinen kuin se mielestäsi onkin. Jeesus antaa esimerkin vastatessaan Pilatukselle: "Jos puhuin väärin, osoita mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?" (Joh.18:23)  Mutta jos joku haluaa sinun kannattavan raamatun vastaisia mielipiteitä, on sinulla oikeuss sanoa Ei!  "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29).

Koulutus on kristinuskon kaikkien ulottuville tuoma etu. Antiikin maailmassa vain vapaat (ja laiskat) ihmiset saattoivat keskustelun ja väittelyn avulla kouluttautua ymmärtämään maailmaa ja sen lainalaisuuksia. Orjat tekivät työt eikä heillä ollut aikaa minkäänlaiseen itsensä kehittämiseen. Vasta luostarilaitos ja myöhemmin reformaatio toivat lukemisen ja luetun ymmärtämisen kaikkien ulottuville. Miksi Intiasta on kuitenkin noussut paljon tietokone-eksperttejä ja muita korkeasti koulutettuja?  Koska siellä on Britannian hallinta-ajoista alkaen ollut kristillisiä kouluja ja yliopistoja, jotka ovat avoimia kaikille kykeneville, kansallisuuteen katsomatta. Intian uskonto ei ole kyennyt tuomaan mitään yllä mainituista eduista sen kansalle.

Kolmasosa maailman väestä tunnustaa ainakin nimellisesti kristinuskoa. Nousussa oleva islam on myös suuri uskonto, mutta vielä on kristillisellä lähetystyöllä tehtävää. Vielä on kansoja, jotka eivät ole osallisia kristinuskon mukanaan tuomista ihmisyyden arvoista.

Merja Merras

Mirhantuojanaiset Kristuksen haudalla (The myrrh-bearing women at the tomb of Christ)

Kun ajattelemme naisia Kristuksen haudalla, on meidän nähtävä silmiemme edessä pikemminkin ikonin kuva kuin kuva todellisuudesta. Ikoni pyrkii tekemään näkymättömän näkyväksi, jättämättä kuitenkaan hetkeksikään alkuperäistä raamatun "sanaa". Jos ikoni ei ole uskollinen raamatun sanalle, se ei ole ortodoksinen ikoni. Meidän tulee siis hylätä historian näky eikä ole tavoiteltava sitä todellisuutta, jossa Jeesuksen tyhjä hauta paljastui. Vaikka Jeesus oli historiallinen henkilö ja hänen ristinkuolemansa todellinen tapahtuma, ei siitä ole kirjoitettu historiankirjaa, vaan evankeliumi. Toisin sanoen sillä halutaan kertoa meille jotain muuta kuin historiankirjat voivat kertoa: "Nämä ovat kirjoitetut jotta te uskoisitte" (Joh.20:31).

Pyhät naiset Kristuksen haudalla -ikonissa voidaan kuvata joko Matteuksen, Markuksen, Luukkaan tai Johanneksen evankeliumeiden ylösnousemuskertomusta, ja kaikissa on eri määrä naisia ylösnousemuksen todistajina.

Miksi näin?  Kirjallisuudessa tekstillä on omat tarkoitusperänsä, jotka selviävät vain kokonaisuudesta käsin. Ensinnäkin: Raamatussa nainen esiintyy aina jonkun ryhmän edustajana. Tämän näemme selvästi Hoosean kirjan luvuissa 1 ja 2. Tytär Siion taas merkitsee pelastettujen ryhmää, taivaallisen Jerusalemin eli Siionin asukkaita.

Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensimmäisenä, aikana jolloin Jerusalemin temppeli oli vielä olemassa. Tämän evankeliumin mukaan haudalla oli kolme naista: Magdalan Maria, Maria Jaakobin äiti ja Salome. Nämä naiset edustavat omia ryhmiään. Evankeliumeissa Magdalan Maria - paremmin tunnettu Maria Magdalenana - on aina pakanakansojen edustaja. Maria Jaakobin äiti taas on kaikkien juutalaisten edustaja, hehän ovat Jaakobin suvun jälkeläisiä, ja  heitähän oli muuallakin kuin Juudeassa ja Jerusalemissa. Jerusalemin temppeliin lujasti kiinnittyneiden juutalaisten oli vaikeinta hyväksyä Jeesus Messiaana. Heitä edustaa Markuksen kertomuksessa Salome, sillä nimi sopii Salomon rakentaman temppelin yhteyteen. Näin Markuksen evankeliumi kertoo siitä, miten ylösnousemuksen todistajina olivat pakanakansojen, juutalaisten ja alussa myös ns. fundamentalistijuutalaisten edustajat.

Matteus laajensi Markuksen evankeliumia sen jälkeen kun temppeli oli tuhottu ja juutalaiset kokeneet vuosisataisen unelmansa rauenneen. Fundamentalistijuutalaiset eivät enää millään tasolla olleet mukana Jeesus-liikkeessä ja siksi Matteuksen evankeliumin mirhantuojanaisia on vain kaksi: "Magdalan Maria ja se toinen Maria".  "Se toinen Maria" edusti juutalaiskristittyjä, sitä joukkoa kristikunnassa, joka väheni jatkuvasti pakanakansojen tullessa suurin joukoin mukaan.

Luukkaan evankeliumissa naisten nimet on kerrottu toisella tavalla. Naisia tuli haudalle, mutta ne, jotka kertoivat näkemästään apostoleille, olivat "Magdalan Maria ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti ja muuta naiset heidän kanssaan".  Johanna on uusi nimi tässä evankeliumissa. Johanna on Johannes -nimen feminiinimuoto, ja molemmat merkitsevät "Herra on armollinen".

Johanneksen evankeliumissa tapaamme Kristuksen haudalla vain yhden naisen, Magdalan Marian. Hän edustaa Paavalin perustamaa yhteisöä, joka oli avoin kaikille uskoville. Tämä yhteisö eli kirkko oli ja on ainoa ylösnousemuksen sanoman eteenpäin viejä maailmassa.

Merja Merras