Ukrainan sodan tähden monet etsivät raamatusta jotain yhtymäkohtaa sotimiselle, erityisesti Venäjän sotimiselle. Sellaiseksi tarjoutuu selvästi Joosuan kirja, koska siellä soditaan, tapetaan "vihollisia" surutta, ja valloitetaan maata omaksi. Mutta mikä on Joosuan kirjan sanoma sen alkuperäisessä tarkoituksessa? Ei kai sentään sotien oikeutus? Ja onko tässä kyseessä sotapäällikön muistelmat?
Ei nyt sentään! Itse asiassa Joosuan kirja ei kerro mistään todellisesta sodasta mitään. Kunpa ihmiset muistaisivat, ettei raamattu ole historiankirja, eikä asioita käsitellä siinä historian kannalta, vaan Jumalan lain kannalta. Laki on koko raamatun keskus, ja Joosuan kirja on raamatussa sijoitettu Tooran eli viiden Mooseksen kirjan jälkeen, ja on jatkoa sille. Ensin on selvitetty Jumalan antama laki ja varoitettu, että joka ei sitä noudata, sen käy huonosti. Nyt lähdetään toteuttamaan Jumalan lupausta saada luvattu maa-alue käyttöön pitkän erämaavaelluksen jälkeen. Tuo maa, jota nyt lähdetään ottamaan haltuun, on Kanaanin maa, se joka luvattiin Abrahamille (1.Moos.15:7, 18-21; 17:7-8) ja Jaakobille (28:13-15). Alkuteksti puhuu perintömaasta (jarash, nahal) eikä maasta joka pitäisi valloittaa tai ostaa omaksi. Väkivallallako perintömaa pitäisi ottaa haltuun?
"Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on", me olemme jo lukeneet psalmista 24. Herra Jumala on siis se Isä, joka omistaa maan ja antaa sen perinnöksi lapsilleen. Parhaan esimerkin perintömaasta tarjoaa kertomus Nabotin viinitarhasta (1.Kun.21). Perintömaa eli Patrimonium on isän omaisuutta ja se muistuttaa hänestä. Ainoa, joka voi ottaa patrimoniumin haltuunsa, on isän määräämä perijä. Patrimonium kulkee perintönä polvelta polvelle. Kun kansa saapuu Kanaanin maan rajoille,vain maan omistaja – Jumala – voi antaa tarkat määräykset valitsemilleen perillisille siitä, miten maa tulee ottaa haltuun. Siispä Joosuan kirja ei kerrokaan valloitussodasta, vaan perintömaan jakamisesta.
Me olemme raamatun käännöksen varassa, jos emme osaa alkukieltä. Siinä on ensimmäinen kompastuskivi. On vaikeaa löytää sopivaa suomen sanaa, kun joudutaan kääntämään maan ottaminen haltuun. Eri syistä useimmat käännökset tyytyvät vaillinaiseen ilmaisuun: ottaa omaksi. Siitä seuraa, että automaattisesti ajattelemme valloitussotaa. Mutta siitä ei ole kysymys. Kanaanin maahan ei ole tarkoitus perustaa modernia kansakuntaa nykymallin mukaan. Maa annetaan arpomalla niille heimoille, joiden on tarkoitus asua siellä. Lisäksi tämä isän perintömaa on karjan laidunmaata, jossa paimenet kulkevat paikasta toiseen etsien karjalle syötävää. Myös maata voi viljellä tai viinitarhan perustaa, mutta silloin on muistettava, mitä laki sanoo riemuvuodesta: joka seitsemäs vuosi on maa jätettävä kesannolle (3.Moos. 25). Entä miten laaja tuo alue on? Joos. 1:4 mukaan alue on varsin laaja, ja se panee ajattelemaan, että ehkä ei kyseessä olekaan konkreettinen maa-alue, vaan pikemminkin funktionaalinen paikka: Jumalan perintömaata on se paikka, missä hänen tahtoaan noudatetaan. Joosuan kirjan alussa tehdään selväksi, että kansa haluaa noudattaa lakia ja vannookin sen.
Jumala antaa alussa Joosualle tarkan tehtävän: "Ole vain rohkea ja luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea mitä siihen on kirjoitettu" (Joos.1:6-8). Aika outo ohje kenraalille, joka lähtee sotaan! Eikö kenraalin pitäisi tehdä sotasuunnitelma ja neuvotella alaistensa kanssa eikä istua lukemassa lakikirjaa. Mutta kohdattuaan miehen paljastettu miekka kädessään, Joosua ymmärtää, ettei hän ole Israelin sotajoukon johtaja, vaan johtaja on Jumalan enkeli, joka paljastaa itsensä: "Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne"(Joos. 5:13-15). Kaikki se menestys, minkä Joosua saa aikaan - myös Jerikon valloitus (Joos. 6) - johtuu hänen pitäytymisessään Jumalan lakiin. Kaikki sotilaalliset voitot ovat enkeli-sotapäällikön aikaansaamia. Toisin sanoen: "Herra taistelee teidän puolestanne, te olkaa hiljaa!" (2.Moos. 14:14)
On myös huomattava, että perintömaa on annettu israelilaisille ehdollisesti. Ehtona on, että maan perilliset noudattavat perinnön antajan tahtoa. Perillisten on osoittauduttava perinnön arvoisiksi, tai muuten heidät tehdään perinnöttömäksi. Näin on tapahtunut jo aiemmin: "Kun Herra teidän Jumalanne karkottaa vieraat kansat teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden... täyttääkseen lupauksensa, jonka hän on valalla vannoen antanut teidän esi-isillenne..." (5.Moos. 9:4-6) Siis yhdet perilliset on jo ajettu pois, ja nyt on Israelin vuoro osoittautua maan arvoisiksi. Mehän tiedämme, että näin ei käynyt. Myös israelilaiset karkotettiin aikanaan pois maastaan, Baabelin virtain vierille.
Kun israelilaiset valloittivat jonkun kaupungin, Joosua määräsi, että se julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi (hepreaksi cherem). Silloin ei kukaan saa ottaa sieltä mitään, se on tabu. Tämä on vastoin kaikkia inhimillisen sodan lakeja. Sotaanhan lähdetään juuri sotasaaliin tähden. Jos eivät sotilaat saa ottaa mitään valloittamansa maan tavaraa ja rikkauksia mukaansa, mitä koko sota hyödyttää! Mutta nyt ollaankin Jumalan määrittämällä sotaretkellä. Kaikki saalis julistetaan Jumalalle kuuluvaksi eikä kukaan saa ottaa siitä mitään. Tämäkin seikka tekee Joosuan kirjasta ei-todellisen sodan kuvauksen.
Vielä on yksi piirre huomattavana. Kaanaan maa esitetään esimerkkinä siitä, että maa on tarkoitettu jaettavaksi kaikkien Adamin lasten kanssa. Joosuan kirjan luvuissa 13-16 mainitaan heimoja, joita ei karkotettu Israelin tieltä, vaan he elivät israelilaisten keskuudessa "aina tähän päivään saakka" (esim. 13:13; 15:63; 16:10; Tuom.1:21). Kaikki, mitä tapahtuu Joosuan kirjassa, johtuu jumalallisesta Sanasta, ja siksi kirja on pohjimmiltaan opetusta, vertauskuva, eikä mikään tosielämän raportti. Jumalallinen suunnitelma (kreik. oikonomia) on kätketty raamatun sanoihin. Jumala ja hänen Sanansa eivät seiso raamatun ulkopuolella, vaan raamatun sanojen sisällä. Jumala tulee mieleemme ja sydämiimme vain raamatun sanoista. Vain niissä Jumala on ja kohtaa meidät, kunnes hän aikojen lopulla tulee tuomitsemaan meidät sen mukaan olemmeko kuunnelleet hänen sanojaan vai ei.
Lisää Joosuan kirjan yksityiskohdista: Paul Nadim Tarazi, Joshua. A Commentary. The Chrysostomos Bible. OCABS Press 2013.
