Joudun joskus keskusteluihin ihmisten kanssa, joilla on varmat mielipiteet raamatusta. Kun keskustelemme lähemmin käsiteltävästä asiasta, voivat mielipiteet muuttua – tai ainakin tarkentua. Esitän tässä viimeisimmän keskusteluni raamatun arvovallasta. Keskustelu sai alkunsa – kuten niin usein tapahtuu - homoliittojen sallimisesta.
Se toinen: Jos sinulta kysytään mielipidettä homoliitoista, niin mitä vastaat?
Minä: Sanon, että jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa, mutta omia raamatun tekstin vastaisia päätöksiä ei pidä perustella toisilla raamatun sanoilla eikä myöskään niillä selityksillä, joilla pyritään raamatun alkuperäinen teksti mitätöimään.
Se toinen: Mutta onhan meillä yliopistoissa ihan tieteellinen raamatuntutkimus, joka viime aikoina on antanut ymmärtää, että homokielteiset kohdat eivät enää nyky-yhteiskunnassa ole voimassa, koska ne ovat oman aikansa tuotteita ja vastaavat oman aikansa ongelmiin.
Minä: Raamatussa sanotaan useissa kohdin, että Jumalan käskyt ovat voimassa aina ja kaikkialla, sillä ihminen on sama asuipa hän missä päin maailmaa tahansa ja millä aikakaudella tahansa. Hyvä esimerkki tästä on Abrahamille annettu käsky uhrata poikansa Iisak (1.Moos. 22). Käskyllä tietenkin koeteltiin Abrahamin uskollisuutta, mutta kertomuksessa se toimii opetuksena Jumalan käskyjen ehdottomuudesta.
Se toinen: Mitä sanot siihen, että tieteen mukaan raamatun eri osat on kirjoitettu eri aikakausina ja koottu yhteen vasta meidän aikanamme? Eikö siis raamattu edusta ihmiskunnan eri vaiheita? Lisäksi raamatun ulkopuolelle on jätetty monia kirjoituksia, joista näkee, että mielipiteitä on ollut erilaisia eri aikoina.
Minä: Yleisen tieteellisen käsityksen mukaan Vanha testamentti on kirjoitettu sellaiseksi kuin me sen nyt tunnemme 300-luvulla eKr. tai vaihtoehtoisesti 500-luvulla eKr. Itse kannatan 300-lukua, sillä se selittää sen mihin raamattua tarvittiin ja miksi se sai syntynsä. Tuolloin hellenistisen kulttuurin perustana olivat kreikankieliset eepokset Ilias ja Odysseia, jotka kuuluivat jokaisen kouluja käyneen henkilön sivistykseen. Nuo eepokset ihannoivat sankaruutta ja esittivät jumalat mielivaltaisina hallitsijoina jäljitellen tuon ajan kuninkaita. Raamattu on syntynyt seemiläisen kulttuurin piirissä, ja sen tarkoituksena oli tuoda vaihtoehto vallitseville macho näkemyksille, ja osoittaa, että vain yksi Jumala hallitsee maailmaa ja kaikkia sen kansoja. Sankaritkin ovat vain ihmisiä heikkouksineen. Tuo yksi Jumala on antanut lakinsa ihmiskunnan noudatettavaksi, alkaen Israelista. Lain noudattamisen kielteiset ja myönteiset puolet esitetään kertomuksin, niin kuin opetus on kaikkina aikoina annettu.
Se toinen: Mutta onhan Vanhassa testamentissa useita macho miehiä, kuten kuningas Daavid, joka surmasi surutta vihollisiaan?
Minä: Raamatun kertomukset on luettava kokonaisuuksina eikä episodeina. Daavid aloitti ”uransa” paimenpoikana ja Jumalan lakia noudatten eteni aina kuninkaaksi asti. Mutta sitten hän erehtyi kuvittelemaan suuria itsestään ja alkoi käyttäytyä itsevaltaisesti. Muista vaikka Batseban juttua. Lopulta hän nöyrtyi Jumalan edessä (Ps. 51) ja sai armosta säilyttää kuninkuutensa, vieläpä hänelle luvataan omasta dynastiastaan suurkuningas. Mutta tämä tuleva ei ole antiikin tarujen mukainen kuningas, vaan aivan toisenlainen ja toisenlaiseen maailmaan viittaava.
Se toinen: Mihin oikeastaan Vanhaa testamenttia tarvitaan, jos Jumalan ihmisille antamat lait on esitetty Uudessa testamentissa, esim. vuorisaarnassa, kattavasti?
Minä: Vanhaa testamenttia tarvitaan, jotta ihminen muinaisen historian avulla ymmärtäisi, miten heikko ja kyvytön hän on ratkaisemaan omia tai maailman ongelmia. Suurvallat seuraavat toisiaan ja ihminen musertuu niiden sotilassaappaiden alle. Ihminen esitetään hukkuvana olentona, jolla ei ole pelastusta näköpiirissä. Mutta Vanhan testamentin ihmisille on kuitenkin luvattu helpotus ja parannus tähän olotilaan, kunhan aika on kypsä. Näin ihmiskuntaa valmistetaan Vanhan testamentin avulla uuteen liittoon.
Se toinen: Ahaa, siis ihmiskuntaa piti valmistaa Jeesuksen tuloon, niinkö ajattelet?
Minä: Juuri niin. Mitä merkitystä jollain lain opettajalla, jonka roomalaiset ristiinnaulitsivat, olisi ihmiskunnalle, jos kukaan ei ymmärtäisi, mitä hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa merkitsevät? Vanhassa testamentissa oli opittu uhrin merkitys syntien sovittajana, ja se että ihmisen alistuminen Jumalan tahtoon on kaiken hyvän alkulähteenä. Jeesus oli kuuliainen Isän Jumalan tahdolle aina karmeaan loppuunsa saakka, ja samalla hän osoitti olevansa syntiuhri maailman elämän edestä. Hän kuoli, jotta me saisimme elää. Eikä elää vain tässä maailmassa, vaan siinä tulevassa, jossa Daavidin dynastian kuningas Jeesus Kristus on hallitseva ikuisesti.
Se toinen: No nyt ymmärrän vähän paremmin. Vielä on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, miksi Jumala olisi kiinnostunut joidenkin homojen yhteiselämästä.
Minä: Ei hän olekaan. Jos kaksi miestä asuu yhdessä ja heillä on hyvä suhde keskenään, asia on OK. Venäjällä oli käytössä aika pitkään Bysantista saatu idea ns. ystävyysliitosta. Siinä kaksi miestä solmii ihan kirkossa ystävyysliiton luvaten tukea ja auttaa ja rakastaa toisiaan tuli mitä tuli. Mutta kun huomattiin, että ystävyysliittoa käytettiin homoseksin siunaamiseen, silloin tämä liitto poistettiin kirkon toimituksista. Ystävyys ja rakkaus on siis kaikkialla ja kaikkina aikoina hyväksytty ja siunattu asia, mutta seksisuhteisiin pätee edelleen se mitä sekä Vanha että Uusi testamentti asiasta sanovat (3.Moos.18:22; 20:13; Room. 1:21-32; 1Kor. 6:9-11).
Se toinen: Tässä asiassa siis näkemyksemme eroavat, enkä voi ymmärtää miksi homoseksi olisi pahasta.
Minä: Raamattu sanoo, että Jumalan lakia on noudatettava, vaikkei ymmärräkään sääntöjen tarkoitusta. Säännöt ovat niin kuin Jumala on ne meille kirjoittanut ja sillä siisti. Joko noudatat niitä tai et, ja olet itse vastuussa valinnoistasi.
