Kreikankielinen termi kaanon tarkoittaa sääntöä tai säätäjää, eli siis arvovaltaista päättäjää. Usein se on käännetty suomeksi mittapuu tai ohje. Raamatun kaanonilla tarkoitetaan niitä kirjoja, jotka kuuluvat raamattuun: Nämä kirjat...kuuluvat Vanhan testamentin kaanoniin ja nämä... taas Uuden testamentin kaanoniin.
Vanhan testamentin kaanonista ollaan aika lailla yksimielisiä, mutta jatkuvasti saa kuulla, että Uuden testamentin kaanonista olisi tarkoituksella jätetty pois tekstejä, jotka eivät sovellu kaanonin kokoajan tarkoitusperiin. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan, että Uuden testamentin kaanon olisi auktorisoitu jonkun ulkopuolisen auktoriteetin toimesta. Ja kuka voisi ollakaan sellainen? Raamattu on itse tuo kaanon, joka tulee noudattaa: "Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen (kanon) mukaan..." (Gal. 6:16)
Tämän säännön mukaan tulee siis vaeltaa (eli elää), eli se on käyttäytymissääntö. Sillä säännöllä, jonka Paavali määrää galatalaisille, on jumalallinen auktoriteetti eikä sen arvo ole sidottu heidän päätökseensä hyväksyä tai hylätä se. Meidän asiamme ei ole määritellä raamattua, se määrittää meidät: joko seuraamme sitä tai emme seuraa. Me olemme vastaanottaneet ja hyväksyneet sen, kuten kuulemme luettavan Suuren Paaston ensimmäisen (eli ortodoksisuuden) sunnuntain Synodikonissa: "Niin kuin profeetat ovat nähneet, niin kuin apostolit ovat opettaneet, niin kuin Kirkko on vastaanottanut". Näin ollen Kirkko ei päätä evankelkiumin totuudesta. Se vain vastaanottaa sen, lisäämättä siihen mitään, sellaisena kuin se on kirjoitettu kaikkia aikoja varten sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Opetuksen normi, johon uskovat ovat velvoitetut, on Paavalin määrittämä eikä se ole mikään teologian käsikirja, vaan "se on sanoma hänen Pojastaan, jonka Jumala on luvannut profeettojensa suulla pyhissä kirjoituksissaan" (Room.1:3)
Kirkkokuorojen laulajat tietävät hyvin, mikä on kanoni. Se on teologinen runoelma, jonka kautta selvitetään raamatun avulla juhlan merkitystä. Kanoni lauletaan ja luetaan vigiliassa evankeliumitekstin lukemisen jälkeen. Suomessa on tuon runoelman nimeksi vakiintunut kanoni, vaikka kyse on samasta sanasta kuin edellä puhuttu kaanon. Juhlan kanoni on siis se mittapuu, jonka avulla juhla ja sen aihe on kirkossa määritetty. Kanoni sisältää ne raamatunkohdat, joihin juhlan vietto perustuu.
Mitä sitten on ajateltava niistä raamatun kaanonin ulkopuolelle jätetyistä teksteistä, joissa myös puhutaan raamatun tapahtumista? Tällaisia ovat esim. Jaakobin protoevankeliumi, joka kertoo Neitsyt Marian lapsuudesta, Nikodemuksen evankeliumi, joka kertoo mm. Kristuksen tuonelaan laskeutumisesta, ja Tuomaan evankeliumi, joka sisältää Jeesuksen sanomaksi väitettyjä lauseita. Näitä ns. apokryfisiä ("kätkettyjä") kirjoituksia emme tarvitse ymmärtääksemme Uuden testamentin sanomaa. Osin ne vievät harhaan (kuten Tuomaan evankeliumi) ja osin ne ovat tuoneet mielikuvituksen lisää evankeliumissa jo olleisiin tietoihin. Kertomukset, jotka vastaavat inhimilliseen uteliaisuuteen, eivät ole tärkeitä, Nyt on kyse vakavasta asiasta, pelastukseen johdattavasta laista.
Kaikki Neitsyt Marian juhlat ovat saaneet innoituksensa Jeesukseen liitetyistä juhlista. Neitsyt Marian temppeliinkäynti, josta Jaakobin protoevankeliumi kertoo, on Kirkossa muotoiltu Jeesuksen temppeliintuomisen teemaa mukaellen. Niin kuin vanhurskas Simeon ennusti Jeesuksen tulevan valoksi koko maailmalle, niin myös Marian temppeliinkäynti osoittaa, että Jumalan pelastussuunnitelma tarvitsee täydesti Jumalalle omistautuneen ihmisen. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat ainutkertaisia, koska niihin liittyy uhriajatus. Marian kuolonuneen nukkumisen juhla sen sijaan kertoo, mitä meille ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen. Me nukumme kuoleman uneen, kuten Paavalin kirjeissä monesti muistutetaan, mutta sen jälkeen meidät herätetään ruumiissa eloon, ja lopuksi päädymme Jumalan valtakuntaan.
Miksi Uuden testamentin kaanon sitten on sellainen kuin on? Koska Vanha testamentti oli se kirjoitus, johon nojaten kristinusko sai alkunsa, on ymmärrettävä, että "uusi" kirjoitus rakennettiin "vanhan" mallin mukaiseksi. Laki eli viisi Mooseksen kirjaa, profeetat ja kirjoitukset on se malli, joka löytyy myös Uudesta testamentista: neljä evankeliumia ja Apostolien teot ovat "Kristuksen laki" (Gal 6:2). Paavalin ja muiden kirjeet vastaavat profeettojen kirjoituksia. Johanneksen ilmestys kuuluu kirjoituksiin.
