Synti Pyhää Henkeä vastaan (A sin against the Holy Spirit)

Raamatun tehtävänä on korvata ihmisten omat sanat Jumalan sanoilla ja osoittaa ihmisten oma toiminta aina vajaaksi. Raamattu pyrkii siihen että viisaus hallitsisi ihmisten toimia heidän omien ajatustensa sijaan. Meitä kehotetaan muistamaan alati Jumalan käskyjä (3.Moos.18:5; Sananl. 4:4; 7:2; Ps. 103:18; 119:73; Hes.20:11) joka puolelta kuuluvien ihmisten tyhjien sanomisten sijaan. Mitä tapahtuu kun tuo tyhjä puhe kuluttaa ajatuksiamme? Mitä tapahtuu kun emme enää kykene kuulemaan saati itse muistelemaan Jumalan viisautta?

Jokainen tuntee jonkun, joka on niin varma omistamastaan totuudesta, ettei halua kuunnella muita. Hän sivuuttaa kaiken, mikä ei ole hänen ajatustensa mukaista. Tällaisia ovat usein uskonnolliset fanaatikot. He ovat tehneet tätä niin kauan että heidän otteensa todellisuuteen on miltei hävinnyt. He ovat niin omien mielipiteittensä lumoissa, etteivät edes kuule, mitä raamattu todella sanoo, puhumattakaan siitä, että alistuisivat sille opetukselle. Jos ideologiasi opettaa sellaista, mitä raamattu ei opeta, se on väärä.

Matt.12:22 kerrotaan sokeasta ja mykästä miehestä, jonka Jeesus paransi. Tämä tarina ei puhu vain ruumiillisesti sokeasta, vaan se haluaa muistuttaa meitä siitä, miten sellainen, joka näkee vain omat ajatuksensa eikä raamatun opetusta, on kuin sokea.Valo hänen sisällään on pimeyttä. Hän ei ”puhu”, sillä hänen puheensa on tyhjää puhetta, hänen omia ajatuksiaan, ei raamatun totuuksia. Tästä puhuu myös Jesajan kirja:”Hän (Herra) sanoi (Jesajalle): Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö, katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” (6:9-10). Evankeliumin kertomuksen mukaan Jeesus haluaa parantaa tällaisen omaan itseen kohdistuvan sokeuden ja mykkyyden.

Jos uskot, että on vain yksi Jumala, joka on kuningas, ja hän antaa käskynsä valtaistuimeltaan, niin millaista on sinun puheesi? Joko puhut samaa, mitä kuningas puhuu, ja näin osoitat olevasi hänen valtansa alainen. Jos et puhu sitä mitä hän sanoo, olet hänen valtaansa vastaan. Siis ”se, joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan. Se, joka ei kokoa ihmisiä, se hajoittaa heidät”(Matt. 12:30). Jos sanot, että Jumala on ystäväsi ja ohjaa sanojasi, et pysy raamatussa, sillä Jumala ei ole kenenkään ystävä. Hän on puolueeton tuomari, ja ohjaa ihmistä ainoastaan omien käskyjensä noudattamisen suuntaan – ja ne ovat raamatussa -, ei ihmisen omien mieltymysten suuntaan.

Synti Pyhää Henkeä vastaan on juuri sitä, että emme näe emmekä kuule raamatun opetusta, vaikka se on näkevien silmiemme edessämme. Sen sijaan uskomme omiin tulkintoihimme ja käsityksiimme siitä, ja saarnaamme toisillekin omia näkemyksiämme. Mistä tiedämme, että henkilön opetus on oikeaa? Raamatun oikean opettamisen kriteeri on siinä, että sen opettaja tuottaa hedelmää. Jos näet hyvän teon, sen on voinut tuottaa vain hyvä henki. Mutta jos näet hyvän teon, ja tiedät että sen takana on paha tarkoitus, ei ole sinun asiasi moittia sitä. Sillä muuten saatat toimia Jumalaa vastaan, kun et usko, että Jumala voi tehdä hyvää pahankin välityksellä. Jos valitset omat sanasi Jumalan antamien sanojen sijaan, vastustat häntä. Tarkoititko vastustaa Jumalaa tai ei, sillä ei ole väliä, sillä vain hedelmät merkitsevät. ”Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.”(Matt.12:32) 

Jeesus sai Pyhän Hengen kasteessa, mutta Apostolien teoissa kerrotaan, miten myös apostolit saivat aikanaan Pyhän Hengen, jotta hekin voisivat opettaa Jumalan antamia sanoja. Henki ei siis ole rajoittunut vain Jeesukseen. Muutkin voivat puhua Hengessä. Ne jotka eivät aikanaan uskoneet Jeesusta, saattoivat myöhemmin kuunnella apostoleita, tai heidän jälkeensä muita Hengen voitelemia. Mutta jos kiellät Pyhän Hengen, jonka kautta opetus tulee, et voi antaa oikeaa opetusta.

Jos ja kun Jeesus tapetaan, se voidaan antaa anteeksi, koska Henki siitä huolimatta on edelleen toiminnassa ja löytää tiensä luoksesi. Mutta jos vastustat Henkeä ja sen työtä ja korvaat sen omalla opetuksellasi, sitä ei voi antaa anteeksi, koska silloin et kykene kuuntelemaan Hengen opetusta ja olet avun ulottumattomissa. Jos vastustat Henkeä, miten voit saada ymmärryksen hengen? Ilman sitä jumalallista opetusta, jonka antaa hän joka istuu taivaallisella valtaistuimella, ei ihmisillä ole toivoa. ”Pysykäämme siis järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen, ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin.”(Hepr.10:23-24)

Merja Merras    (Fr. Marc Boulos, Dr. Richard Benton)

Sunnuntai - kirkossa vai kaupassa? (Sunday - in the church or in the shop?)

Mooseksen laissa annetaan sapatin pyhittämisen käsky (2.Moos.20:8-10) ja se toistetaan Uudessa testamentissa vielä tarkemmin Matt. 12. luvun alussa. Joskus kuulee sanottavan, että tekeehän pappikin sunnuntaina työtä, miksi siis me muut emme saisi.

On olemassa kahdenlaista työn tekoa. On sellaista työtä, jota tehdään kaupallisuuden ja kulutuksen hyväksi, ja sitä on monen ihmisen palkkatyö. Jaakob palveli Laabania seitsemän vuotta Raakelin tähden (Gen.29), ja se oli orjatyötä naisen vuoksi. Mekin orjuutamme itsemme, jotta voisimme saada maallista hyvää mahdollisimman paljon. Työnteko elannon tähden on kuitenkin jo raamatun alkulehdillä ihmisille annettu velvollisuus: ”Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä (maasta) koko elinaikasi” (Gen.3:17b). 

On myös työtä, jonka päämääränä on ihmisen tai eläinten auttaminen ja suojeleminen, ja siihen Jeesus viittaa sanoessaan ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” Uhrimenoilla tarkoitetaan Mooseksen lain mukaisia eläinuhreja, jotka aikanaan olivat jokapäiväisiä, mutta nykyisin mennyttä aikaa. Eläimistä kuitenkin puhutaan myös evankeliumissa: Ne tulee pelastaa pinteestä myös sapattina. Lähimmäisten ja eläintenkin hyväksi tehty työ tehdään taivaallisen hyvän saamiseksi. Fariseukset, jotka moittivat Jeesusta tähkäpäiden katkomisesta sapattina, eivät ymmärtäneet tätä. Mooseksen laki, jonka Jeesus vahvistaa, on auttamisen laki, ja se pyhittää sapatin eikä päinvastoin. Sunnuntaina pappi palvelee kirkossa, mutta tämä työ ei ole Jaakobin työtä, vaan Jumalan työtä.

Sapatti – tai sunnuntai – on sitä varten, että kokoonnumme kuulemaan Jumalan lain käskyjä ja sen jälkeen teemme niiden mukaan. Jumalanpalveluksessa tämä tarkoittaa paitsi eukaristiaa myös kirkkokahveja tai muuta kirkkokansan yhteistä aktiviteettia. Tämä on työtä lähimmäistemme hyväksi: kuuntelemme heitä, iloitsemme heidän kanssaan, suremme yhdessä heidän menetyksiään, ja saamme tietoa siitä, missä meidän palvelustamme tarvitaan. Kirkkokahvit ovat oleellinen osa kirkon ihmisten toinen toisilleen tekemää hyvää. Kukaan ei saa lähteä kirkosta yksinäisenä, omien huoltensa uuvuttamana. Yhteisö on olemassa sitä varten, että se jakaa jäsentensä huolet. Sapatin lepo ei ole vain sitä, että keskitymme omaan hyvinvointiimme tai emme tee mitään. Perheen kanssa läsnä oleminen on myös Jumalan työtä, jolla panostamme tulevaisuuteen.

Kristitty ei voi pitää hyvänä kauppojen sunnuntai-aukioloaikoja. Ne estävät perheen yhdessäoloa, ja lapset jäävät omilleen, sillä koulut ovat sunnuntaisin kiinni – ainakin toistaiseksi.Viikolla on kyllä tarpeeksi aikaa ostosten tekemiseen, joten on turhaa puhetta vedota tarpeeseen.

Matt. 12. luvussa kerrotaan miehestä, jonka käsi oli surkastunut. Jeesus sanoi: ”Ojenna kätesi”, ja käsi tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi. Kertomus muistuttaa toista kertomusta: Jumala käski Mooseksen ojentaa kätensä merta kohti ja halkaista vedet, että israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Mooseksen käsi ei itsessään voinut mitään, mutta kun Jumala käski Moosesta ojentamaan kätensä, alkoi tapahtua.

Surkastunut käsi kertoo muutakin. Ihminen voi kuulla Jumalan Sanan ja sen kehotukset, mutta jos hänellä ei ole kättä, millä tehdä Jumalan tekoja, ei Sanasta ole hyötyä. Surkastunut käsi pitää saada terveeksi, että se voisi tehdä Jumalan tekoja. Sillä Jumala tekee teot meidän ihmisten ja meidän käsiemme välityksellä. ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef.2:10, vanha, tarkka käännös). Siis Jumalalla on suunnitelma, jota toteuttamaan meidät on kutsuttu. Jos me emme tee omaa osaamme, suunnitelma ei toteudu, ja monet jäävät ilman huolenpitoa.

Merja Merras