Tunnemme hyvin jouluevankeliumin, ja
jotkut osaavat sen ulkoa. Mielessämme näemme sen ikäänkuin
näyttämönä, jossa tapahtuu paljon. Mutta oliko kaikki
todellisuudessa juuri niin? Näin on voinut olla, tai sitten aivan
toisella tavalla. Meillä ei ole muuta tietoa Jeesuksen syntymästä
kuin tämä kertomus, me olemme siis Sanan varassa. Sana taas ei ole
historiallinen dokumentti, vaan se on luotu Vanhan testamentin
pohjalta. Paimenet ovat tärkeässä roolissa kautta koko Vanhan
testamentin, alkaen Kainin ja Abelin tarinasta ja huipentuen
Hesekielin kirjan hyvän paimenen kuvaan: ”Minä kaitsen itse
lampaitani ja vien ne lepäämään – näin sanoo Herra...Minä
panen yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin...”(Hes.
34) Kuva paimenista yöllä ulkona vartioimassa laumaansa on
kertomassa siitä, että myös Israelilla on edelleen omat valvojansa
– paimenet - ihan keisarin nenän alla, vaikka keisari luulee
valvovansa kaikkea sotilaittensa välityksellä.
Nämä kedon paimenet kuulevat äänen taivaasta ja pelästyvät. Paimenet eivät pelkää keisarin sotaväkeä, mutta nyt he pelästyvät Herran enkeliä, taivaallisten sotajoukkojen johtajaa. Mutta tässä ei pelätä enkeliä sinänsä, vaan Jumalan sanomaa, joka on aina pelottava. Enkelin tehtävä ei ole pelastyttää ihmisiä, ei hän ole mikään haamu, vaan hän on sanoman tuoja, ja nyt on todella syytä pelätä, sillä näky jonka he näkevät, on sama kuin viimeisellä tuomiolla. Nyt julistetaan kuitenkin ilosanoma, ei tuomion sanomaa. Enkeli tuo ilosanoman (eu-aggelizomai), mikä sana on samaa juurta kuin enkeli (aggelos). Enkeli tuo sanoman Jumalalta ja se käy toteen, kuten aina Jumalan Sana. Se on iloinen ja hyvä sanoma, muttei kaikille, sillä se on myös tuomion sana niille, jotka sen hylkäävät. Merkki, joka annetaan, on lammaslaumalle tyypillinen: seimi, eläinten ruokintapaikka. Ensin tulee sanoma Kaikkeuden Herralta taivaista, ja se huipentuu vaatimattomaan seimeen. Seimi muistuttaa sitä kaislakoria Niilin virrassa, johon pieni Mooses-vauva oli pantu. Korista löytyi se mies, joka aikanaan opetti Israelin kansalle Jumalan lain. Samankaltaisen merkin kautta on löytyvä myös Messias Kristus, joka täydentää Mooseksen opetuksen.
”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Kunnia on yksin Jumalan, ja suomalainen uusi raamatunkäännös on tällä kertaa löytänyt hyvän ilmaisun lauseen alulle. Rauha maan päällä johtuu siitä, mitä Jumala antaa ihmiskunnalle. Loppulauseen alkuteksti en anthropois eudokias on hieman hämärä, josta syystä se on ymmärretty ja käännetty eri kielissä eri tavalla. Hyvä tahto (eudokia), joka on tullut ihmisten osaksi, on Jumalan tahto, koska tiedämme, että hyvä tahto voi olla yksin Jumalalla. Näin teksti kääntyy selvästi: ”...maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Näin kuului aikaisempi suomalainen käännös, ja se oli tarkka sekä kirjoitetun tekstin että asian ymmärtämisen kannalta. Jumala on tyytyväinen siihen, että hänen tahtonsa on nyt Jeesuksessa toteutettu maan päällä. Tässä ei esitetä, että Jumala olisi tyytyväinen ihmiskuntaan, eikä sellaista ole missään muualla raamatussa tuotu esiin. Jumala kyllä rakastaa ihmisiä ja kohdistaa siksi hyvän tahtonsa heihin. Englanninkielisessä käännöksessä, samoin kuin monissa muissa teksteissä, asia on kuitenkin ymmärretty siten, että rauha vallitsee maan päällä ihmisten kesken, joihin Jumala on mieltynyt: ”Glory to God...and on earth peace among men with whom he is pleased."
Kirkon teksteissä on valittu myös se selitys, että rauha vallitsisi maan päällä ja ihmisten kesken olisi hyvä tahto. Esim. psalmeja luettaessa: ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja massa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.” Slaavinkielisessä muodossa on sama: ”...vo tselovetzeh blagovolenie”(ihmisissä hyvä tahto). Hyvä tahto ihmisillä on enemmänkin toiveajattelua, että Jumalan antaman lahjan takia ihmiset ymmärtäisivät osoittaa hyvää tahtoa toisilleen. Ja toivoa kyllä sopii!
Näin huomaamme, että käännös uusille kielille voi olla vaikea, jos ei ymmärretä sitä ajattelua, joka muinoin oli sanoman takana. Pelkkä sanojen kääntäminen ei aina riitä. Toisaalta näemme myös, että alkutekstin hämäryys saattaa kääntäjät ymmälleen ja eripuraisiksi siitä, mitä tässä todella tarkoitetaan. Tekstin kokonaisajatus on se, josta selvyyttä silloin tulee etsiä.
