Kaikkihan me tunnemme Andrei Rublevin kuuluisan ikonin, jossa kolme enkeliä istuu pöydän ympärillä. Sitä kutsutaan Vanhan testamentin Pyhäksi Kolminaisuudeksi. Mutta voiko sellaista olla? Vanhassa testamentissa ei tunneta lainkaan Pyhää Kolminaisuutta, on vain Jumala ja Pyhä Henki, joka puhuu profeettojen kautta. Rublev tietysti tunsi kirkkoisien kirjoituksista peräisin olevan allegorisen selityksen, että Abrahamin vieraaksi tulleet kolme miestä kuvasivat Pyhää Kolminaisuutta. Tämän pohjalle oli helppo perustaa ikoni, jossa Rublev parhaan kykynsä mukaan siveltimellä hahmottaa vanhojen kirkolliskokousten päätöksiä Jumalan kolmiyhteisestä olemuksesta.
Kolme vierasta Abrahamin teltan luona on saanut myös muita kuvallisia ilmaisuja, ja näissä näkyy, paitsi Abraham, myös hänen tarjoamiaan ruokia sekä Saarakin teltan ovella. Tätä ikoni kutsutaan nimellä Abrahamin vieraanvaraisuus, ja se on selvästi 1.Moos. 18 luvun kuvitusta.
Mutta mitä tuo vanha tarina sitten todella tarkoittaa? Keitä nuo kolme pöydässä istujaa olivat Vanhan testamentin alkuperäisen kirjoittajan mielessä? Abrahamin vieraaksi tulleet kolme miestä olivat Jumala sekä kaksi hänen tekojensa todistajaa, enkeliä tai sanansaattajaa. Koska Jumala tässä kertomuksessa antaa yhden tärkeimmistä lupauksistaan, sille annetaan todistajat. Kun kertomus etenee, Jumala on taas yksin ja enkelit lähteneet muille asioille (18:22).
Itämaisen yleisen käsityksen mukaan vieraanvaraisuus oli ja on edelleen yksi tärkeimmistä ihmiselle annetuista velvotteista, ja maahan asti kumartaminen oli yleinen tapa kohdata seniori-ikäisiä ihmisiä. Se ei ollut vain Jumalalle osoitettu proskynesis eli palvontaa osoittava ele. Abraham puhuttelee vieraita nimellä Adonai, joka on monikollinen muoto sanasta Herra, lisättynä pääteellä "minun", eli siis minun (monet) herrani. Monikko selittyy sillä, että hallitsijan mukana oli aina muita, "hoviväkeä", korostamassa hänen mahtiaan. Siksi Abraham luonnollisesti puhuttelee kaikkia kolmea yhtenä.
Jumala antoi lupauksensa Iisakin syntymästä, mutta sekä Abraham että Saara nauroivat, koska olivat jo tulleet niin iäkkaiksi, ettei lasten saaminen enää ollut mahdollista. Nauru osoittaa, että molemmat olivat arvottomia saamaan Herran lahjan, joka tulisi ilmi "sopivana aikana" eikä 9 kuukauden kuluttua. Sillä mistään sukupuoliyhteydestä ei Abrahamin ja Saaran välillä ole mainintaa, toisin kuin Abrahamin ja Hagarin kohdalla (16:4). Mutta Jumalalla oli oma suunnitelmansa: siinä Abraham oli vain todistaja, ja varsinaiset toimijat olivat Jumala alkuunpanijana ja Saara Iisakin synnyttäjänä: "Mutta Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen (21:1)".
Abraham oli kuitenkin Jumalan valitsema ja hänen tehtävänään oli käskeä "jälkeen tulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta (18:19)". Tämä siksi, että Herra voisi täyttää lupauksen, jonka oli aiemmin Abrahamille antanut: "Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton...(17.luku)" Mooseksen laki oli kirjoitettu kivitauluihin merkiksi siitä, että säännöt ovat yhtä kestävät kuin kivi. Liiton merkiksi määrätään ympärileikkaus, mutta jo tässä ollaan Jeremian ja Hesekielin julistaman uuden liiton kynnyksellä (Jer. 31:31-34; Hes. 16:59-63). Sydämen ympärileikkaus - eli Jumalan käskyjen noudattaminen - oli jo Abrahamille annettu määräys. Niinpä Jeremia ei julista uutta liittoa, vaan entisen, mutta uudistettuna. Uuden liiton merkkinä ei enää ole ympärileikkaus, vaan se on kirjoitettu ihmisten sydämiin. Ja jos rikot tämän uudistetun liiton, rikot samalla sydämesi!
