Luterilaisessa maassa kun elämme, niin meille on tuttua ajatus siitä, että hyvien tekojemme tähden – on niitä sitten tai ei – me emme pelastu, vaan yksin armosta. Perusteena pidetään Efesolaiskirjeen kohtaa: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut... Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisten tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä (2:8-9).” Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin (Usko ja teot v. 2019) , mutta lisä ei haittaa.
Isä meidän rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille meidän velkamme anteeksi, ja syntivelkaa onkin kertynyt jokaiselle synnintekijälle. Entäpä jos kuulisimmekin uutisen, että kaikki velkamme on maksettu ja velkatilin saldo näyttää nollaa. Suuren helpotuksen lisäksi varmaan mieleen nousee silloin kysymys: Kuka maksoi velkani? Saamme kuulla, että Mafia on maksanut velan. Eikö silloin kylmä hiki kohoa otsalle? Olenko nyt siis Mafian mielivallan alla ja joudun tekemään mitä he käskevät? Siltä näyttää.
Mutta entäpä, jos velkani onkin maksanut mahtava kuningas, kaikkeuden Herra, joka ei kaipaa mitään vastinetta velanmaksulleen, vain sen, että tästedes olemme hänen valtakuntansa alamaisia ja joudumme näin noudattamaan tämän valtakunnan lakeja, ja ”minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt (Matt. 11:30).” Onhan tämä aivan muuta kuin Mafialle alistuminen.
Mutta Jumalan valtakunnan lait näyttävät silti olevan joillekin liian raskaita, koska monet haluaisivat tehdä asiat omalla tavallaan. Jos Jumalan laki raamatussa sanoo, että aviorikos on synti ja abortti on väärin, niin jotkut kiirehtivät sanomaan, että tämä ei sovi enää nykyaikana, ja vääntävät lain oman mielen mukaiseksi. Erityisesti he muistavat sanoa, että lait on tehty toisena aikana, ja nyt me elämme uutta aikaa, jolloin pitää olla suvaitsevainen ja ymmärtää ihmisten heikkouksia. Kyllähän niitä voi ymmärtää, mutta silti laki on laki, ja meille ei ole annettu muuta lakia kuin se mitä raamatussa on. Ajattelemmeko, että Jumala olisi jotenkin niin sidottu omiin ympyröihinsä, ettei hän huomaa meidän tarvitsevan nykyaikaisempaa lakia?
Nykyisin ajatellaan myös yleisesti, ettei rakastava Jumala voi tuomita ketään helvettiin. Lopulta hän pelastaa kaikki, teemme sitä tai tätä. Mutta tämä Jumala on ihmisen omin käsin mieleisekseen muovaama olento, ei raamatun Jumala. Oma luomuksesi on myös sellainen Jumala, joka vaatii sinua tekemään kaiken mahdollisen, jotta sillä lunastaisit oikeutesi pelastukseen. Et kuitenkaan voi raataa niin, että pääset tilanteesta ulos. Monet ortodoksit näyttävät ajattelevan näin. Kunhan vain käyn tarpeeksi kirkossa ja paastoan ja rukoilen, niin kyllä se siitä. Silloin yrität itse maksaa oman velkasi, johon eivät kuitenkaan kykysi riitä. Ja lisäksi Hän on jo maksanut sen! Kirkko kehottaaa meitä rukoilemaan, paastoamaan ja käymään ehtoollisella siksi, että muokkaisimme itsekästä luontoamme ymmärtämään paremmin mitä Jumalan laki meiltä vaatii. Sama koskee niin luostariväkeä kuin maailmassakin eläviä. Ei luostareissakaan olla erossa ihmisen itsekkyydestä ja vallanhalusta. Sen voi todeta lukemalla esim. nunna Kristodulin päiväkirjat.
Jos haluat päästä taivasten valtakuntaan, on ainoa mahdollisuutesi alistua Jumalan laille. Tälle laille alistuminen tai sen hylkääminen ratkaisee paljon. Sinä olet vastuussa kaikesta siitä, mitä olet tehnyt. Onko Jumala armahtava, sen näet sinä päivänä kun astut hänen tuomioistuimensa eteen.
