Nyt korona-aikana olen seuraillut jumalanpalveluksia eri seurakunnista ja kuunnellut erilaisia saarnoja. Samalla olen tullut miettineeksi, mihin saarnaa oikeastaan tarvitaan. Raamattu on ihan selvää puhetta, ja vertauksetkin voidaan käsittää: ”Mene ja tee sinäkin samoin”. Paavalin aikana tavallinen tallaaja ymmärsi tekstin heti eikä tarvinnut seminaarin käynyttä oppinutta sitä selittämään. Miksi Rooman virkamiehet muuten olisivat pelänneet Paavalin saarnoja?
Ennen Kristusta monet juutalaiset olivat menettäneet heprean kielen taitonsa, eivätkä he enää ymmärtäneet pyhiä kirjoituksiaan. Heille piti kääntää Vanhan testamentin teksti. Näin syntyivät arameankieliset ns. targumit.Teksti käännettiin ja samalla sen vaikeasti tulkittavat kohdat selitettiin. Meille on säilynyt näitä targumeja muistiinmerkittynä, vaikka ne syntyivät kyllä sillä hetkellä kun niitä jumalanpalveluksessa tarvittiin. Kun diakoni meidän jumalanpalveluksessamme pyytää pappia siunaamaan hänen lukemansa evankeliumiteksti ja pappi sanoo: ”...antakoon sanat sinulle evankeliumin sanoman julistamiseen” silloin on kyseessä juuri tämä targum idea. Diakonin tuli kääntää teksti kuulijoille ymmärrettävälle kielelle ja samalla selvittää sen vaikeat kohdat. Meillä ei tätä ongelmaa enää ole, vaan diakoni lukee sen raamatunkäännöksen mukaan minkä piispainkokous on nähnyt Suomen kirkolle hyväksi. Venäjällä usein luetaan evankeliumi ensin kirkkoslaavin kielellä, jota nykyihminen ei enää pysty täysin ymmärtämään, ja sen jälkeen se luetaan venäjäksi, jotta kaikki voisivat saada tarkoitetun opetuksen.
Ensimmäisten vuosisatojen kristitty ei tarvinnut saarnaa evankeliumin selittämiseen. Hän ymmärsi sen ihan sellaisenaan. Me jotka elämme kaukana hänen ajastaan, joudumme kyselemään, mitä tämä ja tämä tekstissä esiintyvä asia oikein tarkoittaa. Siihen tarvitaan selitystä. Mutta nimenomaan tekstin selitystä eikä puhujan omia kokemuksia tai filosofointeja. Usein saarnan pitäjä kertoo saarnansa aluksi omin sanoin sen minkä teksti on ilmoittanut, ja sen jälkeen hän saattaa – jos on hyvä – selvittää tekstissä esiintyvät ”vaikeat” kohdat. Siihen voisikin lopettaa, sillä teksti puhuu itse puolestaan.
Raamatunselitys on oma tieteenhaaransa, johon on kietoutunut paljon ylimääräistä ainesta, jota ei aina tarvita tekstin ymmärtämiseen. Esim. erilaiset luokittelut ja ryhmittelyt: muotohistoria, lajikritiikki, traditiokritiikki, synoptinen ongelma. Raamatun teksti on Jumalan puhetta ihmisille eikä sitä ole tarkoitettu saksilla ja pinseteillä eriteltäväksi. Teksti tulisi saattaa tuoreena ja ymmärrettävänä kuulijalle.
Jos olet ajatellut ryhtyä lukemaan raamattua kannesta kanteen, voit sen hyvin tehdä, mutta käytä apunasi jotain raamatun sanakirjaa, jossa hankalat sanat ja ilmaisut selitetään ymmärrettävästi. Uuden testamentin osalta auttaa, jos voit lukea suomen ohella jotain muunkielistä käännöstä, esim. englantia (Revised Standard Version). Silloin huomaat, että suomenkielinen käännös on tulkintaa, ja englanninkielinen on lähempänä alkutekstiä.Voit myös lukea kirkon isien kommentaareja, kunhan muistat että hekin olivat oman aikansa lapsia, joihin oli vaikuttanut se yhteiskunta, jonka keskellä he elivät. He kuitenkin halusivat koko sydämestään ymmärtää Jumalan puhetta ihmisille eikä heitä ajanut maailmallinen halu hallita tekstiä ja osoitttaa sen epäkohtia.
Merja Merras
