Olen nuoruudesta lähtien ihaillut ortodoksisen kirkon raamatunkäyttöä jumalanpalveluksissa. Mitä muuta vigilia on kuin täynnä sitaatteja raamatusta ja mielekkäästi esitettynä! Kun niitä paljon kuuntelee, alkaa tehdä mieli ottaa selvää, miksi juuri nämä raamatunkohdat on tässä lausuttu. Nyt joulupaaston aikana on joulukanoni se, joka aiheuttaa askarrusta. Miksi nämä osin oudotkin vertaukset?
Joulukanonin ovat sepittäneet 700-luvulla pyhittäjä Kosmas, Majuman piispa, sekä Johannes Damaskolainen, mutta se pohjautuu niihin raamatunlukukappaleisiin, joita joulun aikaan kirkossa luettiin. Näitä kuunneltuaan runoilijat sitten kehittivät kontakit, stikirat, irmossit ja kanonit. En puutu nyt joulukanonin rakenteeseen ja historiaan, vaan ainoastaan sen muutamiin jakeisiin, jotka ovat ehkä vieraampia lukijalle.
4. veisun irmossi: "Kristus, sinä olet Iisain kannosta versonut vesa ja siitä puhjennut kukka. Oi suuresti ylistetty ruumiiton Jumala! Sinä tulit ihmiseksi puhtaasta Neitseestä ikään kuin olisit laskeutunut alas metsäiseltä vuorelta. Kunnia olkoon voimallesi, oi Herra!"
Tiedämme kyllä, mistä on peräisin Iisain kannosta versonut vesa. Se löytyy sellaisenan Jesajan kirjan 11. ja 53. luvuista. Iisai oli Daavidin isä, kuten käy ilmi 1.Sam. 16. luvusta. Mutta mitä tarkoittaa laskeutua alas metsäiseltä vuorelta? Tässä ovat kääntäjät käyttäneet melkoisia vapauksia. Alkuteksti löytyy profeetta Habakukin kirjan 3. luvusta: "Jumala tulee Temanista, Pyhä Paranin vuorelta. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä." Septuaginta on kuitenkin lisännyt Paranin vuoreen selitystä: kataskiu daseos. Tämä voidaan kääntää: Pyhä tulee pimeältä varjoiselta Paranin vuorelta. Tarkoituksena on painottaa Jumalan asuinpaikan pimeyttä, luoksepääsemättömyyttä. Suomalaiseen käännökseen sopii varsin hyvin metsäinen vuori, vaikka se ei täysin vastaakaan vuoren pimeyttä. Irmossin ajatus sen sijaan on selvä: Kun Kristus syntyy ihmiseksi, hän tulee maailmaan samoin kuin Jumala Paranin vuorelta, siis täytenä Jumalana.
Saman sanoo toisen kanonin 4. veisun irmossi toisella tavalla: "Profeetta Habakuk muinoin veisussaan ennalta julisti ihmiskunnan uudelleen luomista... sillä puhtaasta neitseestä, pyhästä vuoresta, on syntynyt lapsukainen, Sana, joka uudistaa kaikki kansat."
4. veisun troparissa sanotaan: "Oi Kristus, Jakob nimitti sinua muinoin kansain odottamaksi..." Missä sanotaan, että kansat odottivat pelastajaa? Jo raamatun alkulehdiltä asti osoitetaan, miten vieraat kansat ovat Israelin ohella Jumalan pelastussuunnitelman osana. Jakob osoitti tämän siunatessaan poikiaan ja antaessaan Juudalle erityisaseman: "Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen suvultaan, kunnes tulee hän, jota kansat tottelevat" (1.Moos. 49:10).
4. veisun troparissa sanotaan: "Oi Kristus, sinä sijoituit neitseen kohtuun niin kuin kaste laskeutuu villaan..." Tässä viitataan Tuomarien kirjan 6. lukuun, jossa Gideon pyytää Jumalalta merkkiä: "Jos huomisaamuna villassa on kastetta, mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut...Ja niin tapahtui." Kaste villassa oli luonnonvastaista, jos maa oli täysin kuiva. Samoin neitseellinen synnytys on luonnonvastaista.
5. veisun irmossi: "Sinä lähetit meille suuren neuvosi enkelin, joka antaa meille rauhan..." Jesaja ennustaa: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas" (9:5). Septuaginta on kääntänyt lauseen hieman eri tavalla: "Häntä kutsutaan nimellä Suuren neuvon enkeli (megales boules aggelos)". Heprean alkutekstissä pele' jo'ets ei tarkoita enkeliä, vaan ihmeellistä neuvonantajaa, joten Septuaginta on tässä tulkinnut lausetta alkutekstiä enemmän.
6. veisun troparissa puhutaan tähdestä: "Kristus meidän Jumalamme, joka ennen aamutähteä syntyy, tuli tykömme lihassa..." Samoin eksapostilariossa esiintyy kirkas kointähti: "Tänään on korkeudesta luoksemme tullut Vapahtaja, kirkas kointähti..."
Betlehemin tähden taustalla viitataan aina Bileamin ennustukseen: "Tähti nousee Jakobista ja valtikka kohoaa Israelista... Jakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa...(4. Moos. 24:17,19). Evankeliumin kirjoittajat eivät olleet tähtitieteilijöitä, mutta Jeesuksen ja Paavalin opettamina he tunsivat hyvin Vanhan testamentin ja sen ennustukset. Meidänkin pitäisi jo luopua tuijottamasta itse luomaamme raamatunhistoriaa, ja sen sijaan perehtyä Vanhan testamentin sanomaan, sillä Uusi testamentti on kudottu Vanhan testamentin langoista.
9. veisun irmossissa esiintyy merkillinen sana kerubi-istuin: "Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden: Näen luolan taivaana, Neitseen kerubi-istuimena..." Myös kiitosstikiroissa esiintyy sama kuva: "Neitsyt istuu kerubien tavoin helmassaan lihaksi tullut Jumalan Sana..."
Vanhassa testamentissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten Jumala antoi ohjeet oman palvontapaikkansa rakentamisesta. Ilmestysmajaan (uusi käännös pyhäkköteltta) tuli rakentaa liitonarkki (uusi käännös puhuu arkusta, mutta koska liitonarkki ei ole mikä tahansa arkku, olisi parempi käyttää entistä sanaa arkki). Sen kannen päälle molempiin päihin tuli tehdä kullasta kerubien kuvat (mm. 2. Moos. 37:7; 1. Sam. 4:4), sillä nämä olennot vartioivat sitä paikkaa, josta Jumala puhui kansalle (4. Moos.7:89). Joulukanonissa on Neitsyt Maria siis asetettu liitonarkin kannen päälle tuomaan Jumalan sanoma ihmiskunnalle: teille on syntynyt Vapahtaja.
Olen kuullut myös toisenlaisen selityksen kerubi-istuimelle. Silloin viitataan Hesekielin kirjan alussa olevaan näkyyn merkillisistä olennoista, jotka ovat antaneet aiheen mm. Pantokrator ikonille: "...tulen keskusta säihkyi kuin sula kulta, ja keskellä hehkua näkyi neljän olennon hahmot...niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolen oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla... Ne kaikki kulkivat kasvojensa suuntaan, sinne, minne henki niitä johti... Jokaisen vieressä oli pyörä, joka kosketti maata... Kun olennot liikkuivat. liikkuivat pyörätkin niiden vierellä... Ja ylhäällä, niiden päällä olevan levyn yläpuolella, oli jotakin, mikä hohti kuin safiiri. Se oli valtaistuimen muotoinen, ja tällä valtaistuinta muistuttavalla istui joku ihmisen kaltainen... Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus."
Hesekielin tekstissä ei kuitenkaan puhuta kerubeista. Koska alkutekstissä olennoilla mainitaan olleen siivet, siitä seuraa ilmeinen tulkinta: kyseessä ovat enkelit, kerubit. Enkeleillä ajatellaan olevan siivet, jotta he voisivat nopeasti, kuin tuulen siivin, viedä sanomia sinne missä kulloinkin tarvitaan. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys sanansaattajan tehtävästä, vaan jostain muusta. Siipiä tarvitaan liikuttamaan vaunua, jolla on pyörät. Tarkoituksena on osoittaa, että Jumala voi liikkua missä tahansa ja minne tahansa näiden vaunujen avulla, eikä kukaan pääse häneltä pakoon. Hän on tullut vaunun siivin pakolaisten mukana Baabeliin ja on aikanaan johdattava heidät myös pois sieltä. Saman näyn kaikuja on myös Ilmestyskirjan 4-5. luvuissa. Enkelijoukot ovat siinä ylistämässä Jumalaa, jonka valtaistuin on aikojen lopun tunnelmissa siirretty taivaaseen.
Kirkon jumalanpalvelustekstit ovat siis täynnä raamattua; sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Selvää on, että kirkossa käytössä olevat tekstit pohjautuvat kreikankieliseen raamattuun, jota Kirkon isät käyttivät. Itse asia ei kuitenkaan siitä paljoa muutu, vaan sanoma nousee esiin kirkkaana ja toivontäyteisenä.
Kristus syntyy - kiittäkää!
