Monet kritisoivat raamattua sen sisältämästä paljosta väkivallasta. Olisi paljon parempi - he sanovat - jos joku vanhus tarinoisi lempeitä ja opettavaisia kertomuksia lasten satujen tapaan. Mutta toisaalta, ovathan vanhat sadutkin usein väkivaltaisia alkuperäisissä teksteissään. Raamattu kertoo kaunistelematta ihmisten elämästä, joka on ollut ja on edelleen täynnä väkivaltaa. Raamattu heittää tämän totuuden vasten kasvojamme. Ne jotka eivät tunnista itsessään vääryyttä, ovat raamatun ensimmäisiä arvostelijoita. Mutta raamattu tekee muutakin kuin vain esittelee vääryyttä: se vangitsee ihmisen vääryyden ja muuttaa sen joksikin kauniiksi.
Matt. 10:21-23 kertoo ihmisten välisestä väkivallasta ja uskovia kohtaavasta vihasta: "...lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se joka kestää loppuun saakka, pelastuu." Saman voimme lukea myös Vanhasta testamentista, Miika 7:6.
Sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoittamisen aikoihin hallitsijoiden toteuttama väkivalta ja sen ihmisissä aiheuttama pelko olivat jokapäiväistä todellisuutta, eikä pakopaikkaa ollut. Yhtä väkivaltaista kuningasta seurasi toinen, ja taas toinen. Mutta raamattu vastaa väkivaltaan esittelemällä kuninkaan, joka ei ole väkivaltainen ja joka on mahtavampi kuin kaikki muut kuninkaat maan päällä. Näin ne, jotka kokevat kaiken aikaa hallitsijan tuottamaa väkivaltaa, saavat raamatusta tiedon, että on olemassa hallitsija, joka toimii toisin. Heille kerrotaan, että pahuus tulee saamaan palkkansa, vääryys hävitetään ja ne, jotka sitä harjoittavat, saavat tuomionsa. Jumala toimii omiensa puolesta. Ainoa asia, jonka pitäisi huolettaa sanoman kuulijaa, on se olenko minä itse tekoineni tuomion alaianen samoin kuin nuo väkivaltaiset kuninkaat. Kohtaako minuakin Jumalan tuomio?
Pelko synnyttää toivottomuutta, mutta raamattu vastaa: Teillä on toivo paremmasta.
Jotkut uskonnot, joista parhaiten tunnemme ehkä islamin, asettavat kansakunnat ja ihmiset toisiaan vastaan. Raamatun Jumala kuitenkin ilmoittaa olevansa kaikkien kansojen ja ihmisten Jumala, joten häneen uskovat eivät voi nousta toista kansaa tai toista ihmistä vastaan. Jumala yksin on kaikkien tuomari. Jeesus lähetti apostolit ikäänkuin valtakuntansa suurlähettiläinä kaikkialle kertomaan, että on olemassa valtakunta, joka kulkee kaikkien kansojen yli ja läpi, ja se on rauhan valtakunta. Apostolien tehtävä oli kulkea ja saarnata tästä valtakunnasta. Jos heitä kuunneltiin, niin hyvä, mutta jos ei kuunneltu ja vastattiin väkivallalla (kuten Paavali Apt. 16:19-29), apostolit saivat lähteä pois seuraavaan kaupunkiin. Väkivaltaan ei saanut vastata väkivallalla. Jos pysyt uskollisena tälle opetukselle, se vie sinut Jumalan valtakuntaan. Tämä valtakunta on vasta tulossa, se ei ole vielä täällä, mutta lupaus siitä on, ja on ollut jo kauan.
Kärsimys, vaino ja syrjäytyminen ovat ihmisten kokemuksessa yleismaailmallisia. Kun Herra tulee takaisin maan päälle, silloin tullaan näkemään ovatko tekomme kunnioittaneet häntä vai ansainneet hänen vihansa. Kärsimykset tulevat olemaan todisteena siitä, olemmeko pysyneet kestävänä koettelemuksissa.
Meidän on myös hyväksyttävä se, että Jumalan antamat säännöt raamatussa ovat totuuden ja elämän säännöt, vaikka yhteiskunnassa olisivat vallalla kuinka vastakkaiset mielipiteet. Kristityn on pysyttävä uskollisena opetukselle vainon uhallakin.
On tärkeää tietää miten pelko ilmenee raamatussa. Jumalaa ja hänen tuomiotaan on yksin pelättävä. Kaikki muu on Jumalalle alisteista. Jos pelkäät kiusaajiasi, he saavat yliotteen sinusta. Jos pelkäät menettäväsi oman valtasi, olet oman valtasi orja. Asiat joita pelkäät, kontrolloivat sinua. Siksi jopa teini-ikäiset lapsesi, jotka kieltäytyvät tottelemasta sinua, ovat sinulle vaarallinen haaste: "Viisas se joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä"(Snl 17:27), ja "Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan"(Snl 10:17).
Merja Merras
Kirjoitan uusia näkökulmia vanhan raamatun tutkimiseen ja ymmärtämiseen
