”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan...” (Matt. 10:34)
Tätä lausetta on joskus käytetty perusteena sotavoimien hyväksymiselle, ja sille, ettei maailma tule toimeen ilman aseita. Sellaisesta ei tässä kuitenkaan puhuta, sillä jatkosta käy ilmi, että kyse on erimielisyydestä Jeesuksen opetuksen vastaanottamisessa. Miekalla voidaan jakaa kahtia, ja siitä on tässä kysymys: Aina kun evankeliumia pidetään esillä, ilmenee että yksi ottaa sen vastaan ja toinen hylkää sen (Matt. 24:40-41).
Matteuksen 24. luvussa on kirjoitettu lopun ajan merkeistä, ja myös seuraavassa 25. luvussa kerrotaan viimeisestä tuomiosta. Tuho on tulossa, ottakaa vaarin evankeliumin sanasta, miten voitte pelastautua tuholta. Kymmenen morsiusneidon kertomus näiden varoitusten välissä tuo esille Matteuksen evankeliumin ytimen: ”Olkaa alati varuillanne, sillä te ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee.” Jos Herran päivä – se joka lopettaa tämän maailmanajan - viipyykin, tulee jokaisen osalle kuitenkin se päivä, jolloin he jättävät tämän maailman ja siirtyvät viimeiselle tuomiolle. Tuo päivä on heille silloin sama kuin Herran toinen tuleminen maan päälle.
Kun kymmenen morsiusneidon kertomuksessa puhutaan öljystä, joka loppui tyhmiltä, on kyseessä myös merkittävä sanaleikki: öljy ja armo ovat samaa juurta kreikankielessä. Se jolla on öljyä, sillä on myös armoa. Öljyä käytettiin sairauksien parantamisessa, ja öljy eli armo parantaa myös henkiset vammat, kuten synnin. Öljytön lamppu ei pala, eli omiaan puhuvan julistuksella ei ole voimaa. Mutta jos lampussa on öljyä eli armoa, sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Evankeliumin sana on se siemen, joka pannaan maahan, vain se voi antaa kasvun. Maa ei voi tuottaa yksin mitään. Jos siemen ei ole oikea, ei myöskään kasvu ole oikea. Maata ei voi syyttää. Jesajan kirjassa tämä sanotaan selvästi: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa, vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja veroo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:10-11) Markuksen evankeliumissa tämä sanotaan seuraavasti: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään...” (Mark.4:26-29)
Paavali ohjeistaa Timoteusta: ”Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, jolla ei ole tarvetta hävetä työtään ja joka käsittelee totuuden sanaa oikein” (2.Tim.2:15). Nykyajan ongelma onkin siinä, levitämmekö juuri sitä sanaa, mikä on raamatussa, vai levitämmekö omia ajatuksiamme siitä. Meille ei siis ole annettu muuta tehtäväksi kuin kylvää Jumalan Sanaa eli pitää evankeliumin totuutta esillä. Sato syntyy itsestään, jos olemme kylväneet oikean siemenen. Mutta meidän on oltava valmiit huomaamaan, ettei Sana saavuta kaikkia. Yksi ottaa sen, mutta toinen hylkää.
Jos et tiedä miten tekisit Jumalan työtä, on kaksi vaihtoehtoa: levitä Sanaa tai elä Sanan mukaisesti. Jos et ole varma siitä, miten Sanaa tulisi levittää, älä tee sitä, vaan sen sijaan elä Sanan mukaisesti. ”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.”(Joh. 15:16) ”Rukoilemme, että... kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.” (Kol. 1:10)
