Kuka kirjoitti kirjan valmiiksi? (Who wrote the book such as we now know it?)

Emme kai koskaan saa tietää, kuka tai ketkä kirjoittivat Vanhan testamentin tekstit yhtenäisen kertomuksen muotoon. Tieteessä esitetään kaksi ajankohtaa mahdollisina: toinen on Persian vallan aika 400-luvulla eKr ja toinen on hellenistinen aika 200-luvulla eKr. Itse kallistun jälkimmäiseen seuraavista syistä: Aleksanteri Suuren jälkeisessä hellenistisessä maailmassa 300-luvun lopusta alkaen kansakunnat joutuivat tekemisiin toistensa kanssa entistä enemmän ja yleiskielet aramea ja kreikka olivat lähes kaikkien ulottuvilla. Mutta samalla oli uhkana kreikkalaisen monijumalaisen uskonnon ja ylemmyydentuntoisen kulttuurin leviäminen kaiken yli. Raamatun tekstistä kuultaa läpi anti-kreikkalaisuus. Daavid ja Goljat tarinassa esitetään suuri ja mahtava Goljat "kuuden kyynärän ja vaaksan" pituiseksi (3 metriä 20 senttiä!), ja hän esittää selvästi kuningas Aleksanteri Suurta, jonka myös kerrotaan olleen pitempi muuta kansaa. Hellenistinen maailma oli uhkana seemiläiselle paimentolaiselämälle ja sen tukahduttaminen sai aikaan Vanhan testamentin kirjoittamisen.

Meillä Suomessa näyttää vieläkin olevan vallalla käsitys raamatusta historiallisena kirjana, vaikka tieteessä tämä on jo hylätty. Raamattua pidetään ennen kaikkea kirjallisuutena, ja kirjallisuuden tehtävänä on kertoa tekijänsä käsitys valitun aikakauden tapahtumista. Historiaa ei noina aikoina ollut edes olemassa; oli vain kronikkoja ja kuningasluetteloita, joissa mahdollisesti kerrottiin mitä kukin kuningas oli hallituskaudellaan saanut aikaan. Siksi on turhaa lähteä etsimään esim. Siinain erämaasta valitun kansan reittiä Egyptistä Kaanaan maahan. Se on kertomus, jolla tekijä haluaa kertoa meille jotain. Sama koskee muutakin Vanhan testamentin materiaalia. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko jokin tapahtuma todella tapahtunut vai ei. Vain teksti on oleellinen ja sen sanoma, sillä Jumala itse teki siinä selväksi oman tahtonsa siitä, miten ihmisten tuli elää maan päällä. Eikä vain juutalaisen kansan, vaan maailman kaikkien kansojen, koska hän on ne kaikki luonut. Tästä ei ole epäselvyyttä Vanhan testamentin alkuluvuissa eikä myöhemminkään. Tosin israelilaiset eivät pyrkineet maailmanherruuteen, ainoastaan siihen, että heidän Jumalansa tulisi kaikille tunnetuksi.

Näin alettiin luoda tekstiä vaihtoehdoksi kreikkalaisten maailmanselitykselle. Nuo juutalaiset vanhat ja viisaat porteissa olivat nähneet, miten kuninkaanpalatsin ja jumalan temppelin välinen yhteys johti vain sotaan ja sortoon. Kuningas etsii aina omaa ja dynastiansa etua, niin kuin näemme monissa raamatun kirjoissa ja vaikkapa nykypäivän Syyriassa. Mitä siis tilalle?

Vanhat ja viisaat olivat nähneet ja kokeneet tuon saman hedelmällisen puolikuun alueen paimentolaisten elämää. Siellä heimon vanhimmalla on ainoa auktoriteetti, jota hän käyttää vain elämän säilyttämiseksi heimossaan. Jos joku rohkeni nousta tätä auktoriteettia vastaan, hänet potkaistiin teltasta pihalle ja erämaassa häntä odotti varma kuolema. Ne jotka alistuivat, näkivät toiminnan mielekkyyden, ja saivat osansa heimon hyvinvoinnista. Raamatun käskyt ja säännöt on rakennettu tällaisen elämäntavan  pohjalle. Hyvä paimen on läpi raamatun kulkeva punainen lanka ja siinä on selvä viite siihen, miksi Vanha testamentti kirjoitettiin. Hyvä paimen vie laumansa virvoittavien vetten tykö, jossa ne saavat levätä. Tämä sama kuva siirtyy luontevasti Uuteen testamenttiin. Jeesus sanoi: "Minä olen se hyvä paimen ja minä tunnen omani" (Joh.10).

Mutta olisiko meillä mitään johtolankaa siihen, kuka tai ketkä kirjoittivat Vanhaa testamenttia?
Yksi valistunut arvaus voisi olla, että ainakin yksi tekstin kirjoittaja on ollut profeetta Hesekiel. Hänelle annettiin kirjakäärö, jonka hän söi, ja " se maistui suussani makealta kuin hunaja". Hänet lähetettiin puhumaan kirjakäärön sanat israelilaisille. Hesekielille näytettiin Jumalan kirkkaus ja myös se, miten tuo kirkkaus eli Jumalan läsnäolo poistui uskottomasta Jerusalemista (Hes. 10). Myös muut kansakunnat saavat tuomionsa. Israel kuitenkin armahdetaan "minun pyhän nimeni tähden" ja johdatetaan uuteen Jerusalemiin, jonka nimenä on oleva "Herra on täällä" (Hes. 48:35). Tämä on viittaus siihen, että tuo uusi loistava kaupunki ei ole enää maallinen Jerusalem, vaan taivaallinen, jossa Herra on, ja johon kaikki Jumalaa palvelevat  kansakunnat - ei vain Israel - kootaan kuoleman jälkeen. Vanhan testamentin viimeiset sanat ennustavat tulevaa: "Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen." (Mal. 3:24)

Merja Merras