Suuri Paasto alkaa troparilla: "Herra, viisauteen ohjaaja, ymmärryksen antaja..." ja tähän teemaan liittyen luetaan Suuren Paaston aikana päivittäin Sananlaskujen kirjaa. Raamatun viisauskirjallisuus kösittää Jobin, psalmit, Sananlaskut, Saarnaajan, Laulujen laulun ja Septuagintassa lisäksi Salomon Viisauden ja Siirakin viisauden kirjan.
Sananlaskuista tunneetuin on ehkä "Herran pelko on viisauden alku" (San.9:10), ja tässä on kysymys siitä, miten palvelijan tulee toimia herransa edessä: hänen tulee osoittaa tottelevaisuutta ja kunnioitusta, ei peloissaan matelemista.
Viisautta ei mikään filosofia tai tiede voi korvata, sillä viisaus on sidoksissa elämään itseensä. Sanan huoleton käyttö on hämärtänyt mielistämme sen alkuperäisen merkityksen. "Onpa viisas lapsi", kuulee joskus sanottavan, mutta tämä on täysin pitämätön väite. Viisaus ei ole sama asia kuin älykkyys tai nokkeluus, sillä viisaus on olemukseltaan sidoksissa elämän kulkuun. Vain vanha voi olla viisas, sillä hän on nähnyt elämän menon ja oppinut siitä. Kaikki vanhat tosin eivät ole viisaita, koska elämänsä voi viettää myös huvitellen ja vastuuta tuntematta. Mutta yleensä ihminen on iän mukana tullut huomaamaan, että kesää seuraa talvi, ja jos ei talveksi ole kerätty ruokaa, seuraa siitä menehtyminen talven mittaan. Tätä viisautta ei nuori vielä tiedä, ja siksi se on hänelle opetettava, jotta hän pysyisi hengissä talvikauden ylitse. Meidän aikanamme tämä tuntuu liioittelulta, mutta muinaisina aikoina se oli vankkaa viisautta, jota ei sopinut ylenkatsoa. Monien muidenkin arkipäivän asioiden merkitys kirkastuu ihmiselle vasta vanhuudessa, jolloin voi olla jo myöhäistä alkaa korjata niitä. Siksi "muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat" (Saarn 12:1).
Viisauslauselmia on kerätty raamattuun, sillä viisaustradition alkuperä on heimoyhteisössä. Mutta viisaus yksin ei pidä yhteisöä pystyssä. Tarvitaan myös auktoriteetti, joka valvoo viisasta elämäntapaa. Erehdys ja väärä toiminta eivät voi tulla kysymykseen, sillä sellainen johtaa vain katastrofiin ja tuhoon. Siksi heimoyhteisön tärkeä koossa pitävä voima on ollut heimon vanhin tai vanhinten neuvosto.
Viisaus ei myöskään ole mitenkään uskontoon sidottu asia. Se ei ole kristillistä sen enempää kuin juutalaistakaan, eikä buddhalainenkaan elämäntapa voi sitä korvata. Viisaus on humaanisuutta sanan parhaimmassa merkityksessä. Viisaus on samaa kaikkialla missä on inhimillistä elämää. Jos joku lause on viisautta täällä, se ei voi olla hulluutta tuolla, vaan se pitää paikkansa myös muualla kuin se on lausuttu. Viisauslauselmia opetettiin kuninkaan pojille, jotta he pystyisivät hallitsemaan, vaikkei heillä vielä elämänkokemusta ollutkaan. Jumalan lahjat hallitsijalle voivat olla vain laki ja viisaus, ja näiden avulla olisi kuninkaan tarkoitus hallita valtakuntaansa.
Kreikkalaiset istuivat mielellään kylpylöissä pohdiskelemassa elämän menoa ja politiikkaa. Siellä käsiteltiin myös elämän kulkuun kuuluvia asioita. Kreikkalaisten filosofien lanseeraama elämänviisaus on nykyisin aika suosittua, mutta se poikkeaa raamatun viisaudesta vain siinä, että filosofiassa ihminen on kaiken mitta, kun taas raamatussa Jumala on viisauden lähde, ymmärryksen antaja. Jos ihminen oppiikin elämänsä kulussa inhimillisen elämän lainalaisuudet, hän ei voi kuitenkaan käsittää kaikkea. Jumalan yksin on viisaus ja valta luomakuntansa ylitse, ja hänen tahdostaan asiat menevät joskus siten, ettei meidän käsityskykymme siihen riitä. Yllättävät kuolemat, maanjäristykset, tulvat ja muut ovat hänen hallinnassaan, ei ihmisten. Olisin valmis myös sanomaan, että hän hallitsee myös ilmastonmuutosta, eivät ihmiset pienine tekoineen.
Merja Merras
Kirjoitan uusia näkökulmia vanhan raamatun tutkimiseen ja ymmärtämiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti