Mitä on profetia? (What is a prophecy?)

Vanhassa testamentissa profeetta toimi julkisena puhujana. Usein he olivat pappeja, jotka toimivat julistajina Jahven alttarin luona. Mutta oli myös aivan tavallisia ihmisiä, jotka Jumala kutsui julkisen puhujan tehtävään voidakseen antaa kansalle oman viestinsä. Muissa uskonnoissa profeetat puhuivat joko ekstaattisesti tai sitten oman ymmärryksensä mukaan, mutta Israelin profeetoilla oli takanaan laki, toora, jonka sanomasta ei saanut poiketa oikealle eikä vasemmalle. Tooran opetus koski lähimmäisen palvelemista, mikä ei muissa uskonnoissa ollut suinkaan etusijalla. Jumala oli toorassa julistanut, että kansa sai asua Jumalan heille antamassa maassa vain jos he noudattavat tooran käskyjä.

Kun elintaso alkoi nousta ja rikkaat rikastuivat entisestään, nousi oma etu usein lähimmäisen edun edelle. Kun Israel oli vahvasti juurtunut maahansa, he pitivät itseään oman kohtalonsa mestareina. He eivät jättäneet Kaikkivaltiaalle muuta roolia kuin istua mahtavalla valtaistuimellaan taivaassa ja nauttia suurista teoistaan, ja ehkä joskus käyttää suurta viisauttaan auttamaan jonkun maassa nousseen kiistan ratkaisemisessa, silloin kun sitä häneltä kysyttiin. Näin Israel ajatteli. Mutta tämä ei ollut Jumalan ajatus. Hän puuttui peliin agressiivisella tavalla. "Herran sana tuli profeetalle" on usein toistuva lause. Tuholla uhataan ja tuho myös tulee. Siinä ei ollut neuvottelunvaraa. Mutta tuo tuho ei ole loppu siinä mielessä, että sen jälkeen ei enää ole mitään. Jumala tekee selväksi, että hän aiheuttaa tulevan tuhon ja käyttää siinä apunaan toisten kansojen kuninkaita ja sotajoukkoja.

Profeetta Aamos on tavallinen mies, jonka Jumala valitsi viemään sanomansa kansan keskuuteen, ja tämän sanoman voimme lukea Aamoksen kirjasta. Ensin Jumala moittii muita kansoja heidän rikoksistaan. Kun kuulijat sitten ovat kyllikseen nyökytelleet, että ihan niin, se on oikein noille kansoille, silloin sama sanoma kohdistetaankin Israeliin ja Juudaan, jotka ovat tehneet nuo samat rikokset. Tuho uhkaa, jos kansa ei paranna tapojaan.

Profeetta Jeremiaa käsketään kirjoittamaan kirjakääröön tuomion sanat (Jer. 36) ja lukemaan ne temppelissä kaikelle kansalle. Myös kuningas saa kuulla asiasta, ja käskee lukemaan tekstin myös itselleen. Hän kuitenkin polttaa tekstin sivu sivulta uskoen näin mitätöivänsä sanoman. Jeremia saa Jumalalta määräyksen kirjoittaa sama teksti uudelleen ja lisätä siihen ennustus kuninkaan ja hänen dynastiansa tuhosta. Ja näin tapahtuukin. Jumalan tahdon toteutumista ei hänen sanomansa mitätöiminen mitenkään estä. Tämä sama sanoma löytyy kaikista profeettojen kirjoista. Hesekielin kohdalla tuho on jo tapahtunut, ja hänen kirjassaan pyritään rakentamaan uutta, tuhon jälkeistä tulevaisuutta Herran käskyjen varassa.

Uudessa testamentissa puhutaan myös profeetoista. He eivät kuitenkaan olleet samanlaisia kuin hellenistisen ajan uskontojen oraakkelit, jotka lausuivat hämäriä viisauksiaan tulevista tapahtumista. Profeetat olivat kirkon opettajia. Niitä, jotka tunsivat Kirjoitukset ja tiesivät, miten niitä tuli soveltaa. He varoittivat, mutta myös lohduttivat ja selittivät. He toimivat itse asiassa samoin kuin pappi toimii kirkossa. Pappi tuntee kirjoitukset ja tietää, mitä niillä tarkoitetaan. Hän osaa soveltaa opetusta nykyhetkeen. (Tai hänen pitäisi osata...) Siki profeettana voi toimia kuka tahansa, joka tuntee Kirjoitukset ja tietää, miten siinä tilanteessa niitä tulee noudattaa. Profeetta ei ennusta tulevaa yhtään sen enempää kuin Kirjoituksetkaan. Raamattu on kaiken mittari, sekä Vanhan että Uuden liiton aikana.