Onko raamattu siis tipahtanut meille taivaasta? Näin ajattelevat jotkut kristilliset suunnat. Mutta se ei näytä todennäköiseltä. Kirkko on perinteisesti uskonut asia-inspiraatioon eikä sana -inspiraatioon. Siksi emme ajattele, että lain kirja, toora, olisi saneltu meille taivaasta. Sen sijaan uskomme että toora ja sen noudattamisen vaiheita seuraava historiateos on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta. Mikä on kaikkivaltiaan Jumalan osuus lain kirjan synnyssä, sitä emme koskaan saa tietää. Kuitenkin tekstiä sen alkukielellä luettaessa mieleen väistämättä nousee, ettei tämä ainakaan selvästi inhimillistä kirjallisuutta ole. Mutta onko se jumalallista, sen saa jokainen itse kohdallaan arvioida. Ainakin se on suurenmoista kirjallisuutta, ja sellaisena sitä nykyisin pidetään myös tiedemaailmassa. Kaiken ylläpitäjä-Jumala tuodaan ihmisille vaihtoehdoksi kaikelle sille jumalpatsaitten tulvalle, joita ihmisten tuli vanhastaan ja perusteettomasti palvella.
Elämän lain kirja pitää sisällään hyvän ja oikean elämän säännöt. Koska oli selvää, ettei yksi lakikirja voi yksin taistella maailman jumalpantheonia vastaan, oli ensin opetettava laki yhdelle kansanryhmälle, jotta se voisi sieltä käsin levitä muuallekin. Mikään kansanryhmä ei kuitenkaan olisi ollut valmis ottamaan vastaan Jumalan lakia, ellei tuo Jumala ensin olisi konkreettisesti osoittanut voimaansa ja kykyään maailman ja luonnonlakien hallitsemiseen. Tästä kertovat tarinat Egyptin orjuudesta pääsemisestä ja Punaisen meren ylityksestä. Näin Israelin kansa hyväksyi itselleen tooran ja kertomuksen kansan esi-isistä ja jälkeläisistä, joiden tarinat kuljettivat mukanaan tietoa Jumalasta ja hänen hyvästä tahdostaan ihmisiä kohtaan.
Olivatko esi-isät Abraham Iisak ja Jaakob historiallisia henkilöitä? Sitä emme voi tietää, eikä sillä ole merkitystä, koska vain lopullisella tekstillä itsellään on merkitys, ei sen takana mahdollisesti olevilla henkilöillä tai kertomuksilla. Joku voi sanoa, että onhan meillä Abrahamin ja Iisakin hauta Hebronissa, joten he ovat olleet olemassa. Jos avaisimme haudan - mitä emme kuitenkaan voi tehdä - löytäisimme sieltä ehkä luita, mutta vaikka dna voitaisiinkin niistä eristää, sekään ei kertoisi meille muuta kuin että tähän haudattu henkilö on mahdollisesti näiltä seuduilta kotoisin. Joosef Egyptissä kuuluu myös tarinoiden piiriin, samoin Israelin kansan lähtö Egyptistä. Niistä ei ole meille mitään historiallista todistetta, emmekä sellaista tarvitsekaan. Monet muutkin kansakunnat elivät despoottihallitsijoiden orjuudessa, eikä heitä sieltä pelastettu. Yhden ihmisryhmän pelastuminen ahdingosta historian kulussa ei pitkälle kanna. Tärkeintä on itse teksti, tarina joka opettaa kaikkia ihmisiä tulevaisuutta varten.
Kun Israelin kansa saapuu Egyptin orjuudesta erämaahan, se saa siellä Jumalan lain ja tekee liiton Jumalan kanssa vakuuttaen seuraavansa ylivertaisen mahtinsa osoittaneen Jumalan tahtoa. Vakuudeksi sille annetaan mannaa ja vettä erämaassa, jotta se muistaisi että Jumalan lain noudattaminen tuottaa kansalle sen elannon, mitä se tarvitsee päästyään maahan, jonka Jumala on sen asumista varten varannut. Mutta kansa ei suinkaan saa maata omaksi, koska Herran maa kuuluu vain hänelle. He saavat asua siellä, jos noudattavat Jumalan lakia, kuten he vapaaehtoisesti erämaassa olivat luvanneet. Jos he eivät noudata lakia, maa otetaan heiltä pois ja heidät sirotellaan orjiksi muiden kansojen joukkoon.
Asetuttuaan maahansa asumaan ja viljeltyään sitä kansa kuitenkin alkaa kaivata itselleen kuningasta, niin kuin muillakin kansoilla on. He ovat unohtaneet sen alkupisteen, josta olivat lähteneet: paimentolaiskulttuurin, jossa Jumala on ylin hallitsija ja heimon vanhin on hänen tahtonsa toteuttamisen valvojana kaikkien yhteiseksi hyväksi. Mutta Jumala sallii heille kuninkaan. Näin vain siksi, että he tulisivat näkemään, mitä siitä seuraa. Ja siitähän seuraa sama kuin muillakin kansoilla: kuningas johtaa kansan jatkuviin sotiin ja vallananastuksiin, tuhoaa perhyhteydet, tallaa sadon, ja mikä pahinta, johdattaa heidät palvelemaan esi-isien jo hylkäämiä patsasjumalia. Näin toteutuu se, minkä Jumala jo muinoin oli sanonut: maa otetaan teiltä pois, jos ette noudata lakiani. Kansa joutuu Babylonian pakkosiirtolaisuuteen.
Tämän kaiken kirjoittivat vanhat ja viisaat tarinaksi, joka on myöhemmin tieteessä saanut nimekseen deuteronomistinen historiateos. Se käsittää Joosuan, Tuomarien, 1-2 Samuelin sekä 1-2 Kuninkaitten kirjat. Näitä kirjoja kutsutaan hepreankielisessä kaanonissa varhaisimmiksi profeetoiksi. Varsinaiset profeettakirjat taas ovat myöhempiä profeettoja. Septuagintassa raamatun kirjat on jaoteltu toisin, mutta tämä alkuperäinen jaottelu on tärkeä sanoman ymmärtämisen kannalta. Siitä myöhemmin enemmän.
Kirjoitan uusia näkökulmia vanhan raamatun tutkimiseen ja ymmärtämiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti