Miten lähestyä Elämän Antajaa? (How to approach the Giver of Life?)

Mutta entä miten olla yhteydessä kaikkeuden Luoja-Jumalaan? Ja onko sellainen edes mahdollista? Kansakunnat ja heimot palvelivat omia jumaliaan ja näistä palvelusmenoista - uhrista ja rukouksesta - saatiin pohjarakenne siihen, mitten Luoja-Jumalaa tuli palvella. Mutta suurimmalle Luoja-Jumalalle ei voi tuoda mitään lahjaksi, koska Hän on antanut meille kaiken. Jos kuitenkin haluamme jotain tuoda, silloin meidän pitää luopua jostain omastamme täydellisesti ja tuotava se kokonaisuudessaan hänelle. Siksi uhrieläimen oli oltava virheetön. Epäkelvoista eläimistä luopuminen ei olisi ollut mikään uhri, vaan välttämättömyys. Polttouhrit (3.Moos.1) - hepreaksi 'ola, kreikaksi thysia, latinaksi holocaustum - ovat äärimmäisyyteen vietyjä uhrauksia: kaikki Jumalalle eikä mitään itselle.

Jeesuksen kuoleman ristillä Paavali julistaa uhrikuolemaksi. Selvästi tämä on sanottu Efesolaiskirjeessä: "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi (thysia), Jumalalle suloiseksi tuoksuksi" (Ef. 5:1-2). Myös Heprealaiskirjeessä asiasta puhutaan selvästi useassa kohdin, esim: "Hän (Jeesus) on antanut kertakaikkisen uhrin (thysia) uhratessaan itsensä" (7:27). Kristityt eivät tämän jälkeen enää voineet uhrata mitään.

Polttouhrit ovat lakanneet miltei kaikkialla. Juutalaiset lopettivat uhraamisen kun heidän uhripaikkansa Jerusalemin temppeli tuhottiin v. 70 jKr. Juutalaisten rabbien kirjoituksista voimme kuitenkin lukea: "Kaikki uhrit lakkaavat, mutta kiitosuhri ei lakkaa milloinkaan". Kiitosuhri on Septuagintassa kreikaksi thysia eukhe, ja siitä johdannainen eucharistia, kiittäminen, esiintyy Uudessa testamentissa usein, esim. Ef. 5:4:"...teidän suuhunne sopii kiitos (eucharistia)". "Uhratkaamme siis hänen kauttaan Jumalalle joka aika kiitosuhria (thysia), niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään" (Hepr.13:15).

Koska Jumala on korkea ja pyhä, myös häntä palvelevien ihmisten tulee puhdistautua ja olla pyhiä. Mutte miten voi Jumalan luoma, mutta syntiin ja vääryyksiin suistunut ihminen, lähestyä pyhää Jumalaa? Hänen tulee sovittaa syntinsä ja puhdistautua. Siihen annetaan omat sääntönsä. Jumala on kaiken elämän antaja, niin ihmisten kuin eläintenkin. Hän on delegoinut elämän jatkumisen luomilleen olennoille. Ihmisen, sekä miehen että naisen, hän on varustanut tähän tehtävään. Elämän sisältävää siementä saa käyttää vain sen alkuperäiseen tarkoitukseen, siksi homoseksuaaliset aktit kielletään. Perheen koossa pitävään tehtävään panostetaan, ja siksi insesti ja lähisukulaisten keskeiset suhteet kielletään. Ne rikkovat perheen yhtenäisyyttä ja sitä että jokainen tietää paikkansa.

Rukouksesta on Vanhassa testamentissa monta mainintaa. Matteuksen evankeliumin 6. luvussa (myös Luuk. 11) meille opetetaan Isä meidän -rukous. Jokaisella sen osarukouksella on vastineensa Vanhassa testamentissa. Mitään uutta ei Jeesus siis meille opettanut.

Kun luemme raamattua, ei meidän kannata esittää tekstille kysymystä: Mitä tämä kohta kertoo esim. synnistä tai armosta. Sen sijaan meidän tulee esittää kysymys: Mitä tämä teksti kertoo? Näin emme taivuta tekstiä oman tulkintamme suuntaan, vaan pyrimme ymmärtämään sen sellaisena kuin se oli tarkoitettu. Ja lisäksi on meidän aina muistettava kysyä, mitä tämä teksti kertoo - ei meille, vaan sen ajan ihmisille, joille se alunperin kirjoitettiin.

Kaikilla kansakunnilla on omat juhla-aikansa, jotka liittyvät kansan palveleman jumalan antamiin säädöksiin. Näin myös raamatun Kaikkivaltias määrää omat juhla-aikansa. Kylvöön ja sadonkorjuuseen liittyvät juhlat vietetään kiittäen Jumalaa maan antimista ja myös lain antamisesta, sillä "ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee". Pääsiäisenä muistellaan Egyptin orjuudesta vapautumista eli sitä kauaskantoista päätöstä, missä kansa sitoutui siihen, että Jahvesta tuli Israelin kansan johdattaja. Lisäksi tulee vuosittainen Suuri Sovituspäivä, jolloin kansa kokoontuu yhteisesti sovittamaan syntinsä Jumalan edessä. Sapattivuosi ja riemuvuosi säädökset tähdentävät sitä näkemystä, että maa on Jumalan ja sitä tulee kohdella samoin kuin ihmistä: sen tulee levätä joka seitsemäs vuosi niin kuin ihmisenkin tulee levätä joka seitsemäs päivä. Ihminen (adam) on maasta (adama) otettu ja siksi hän kuuluu yhteen maan kanssa.

Ihminen ei kuitenkaan voi omistaa maata, sillä "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on" (Ps. 24:1). Ihminen voi saada maan hoitoonsa, ja siinä mielessä hän vastaa siitä ja sen tuotosta eikä kukaan muu. Suomalaisessa uudessa raamatunkäännöksessä puhutaan kuitenkin huolettomasti maan myymisestä: "Jos te myytte maata toisillenne tai ostatte sitä älkää tavoitelko kohtuutonta hyötyä" (3. Moos.25:14), mutta alkuteksti on toisenlainen. Tarkka käännös kuuluisi: "Jos myyt jotain myytävää lähimmäisellesi tai saat jotain lähimmäisesi kädestä, niin älkää tehkö vääryyttä toinen toisillenne" toisin sanoen älkää petkuttako kaupankäynnissä. Maan myymisestä ei puhuta mitään, vaan maan tuottaman sadon myynnistä. Tämäkin jo osoittaa, ettei uuteen suomalaiseen raamatunkäännökseen voi luottaa.