Miten ja miksi Vanha testamentti on syntynyt? (How and when the Old Testament has come out?)

Tiedemaailma on pitkään pohdiskellut tätä kysymystä ja vastauksia on monia. Niistä parhaimpana pidän luonnollisinta vastausta. Suuret kertomukset eivät yleensä synny siksi, että joku vain päättää käyttää luovuuttaan ja rustata stoorin. Kertomuksen synnyttää tarve selittää jotain olemassa olevaa tilannetta. Maailman tilaa pohdittiin muinoin aivan samoin kuin meidänkin aikanamme, ja ne pohtivat, jotka eivät olleet työn rasittamia ja joilla oli aikaa ja mahdollisuutta istuskella keskustelemassa kaupungin toreilla ja porteissa. Eli siis vanhukset. He joilla oli elämäänkokemusta.

Näin taas kerran joukko vanhoja ja viisaita henkilöitä oli kokoontunut pohtimaan maailman tilaa. He tunsivat vanhat myytit ja näkivät ympärillään sen elämänmenon, jota alati vaihtuvat kuningaskunnat saivat aikaan. Kuningas sanoi saaneensa valtansa kaupungin jumalalta, jonka tahtoa hänen tuli noudattaa. Ellei hän näin tehnyt, koko kaupungin asujamisto oli vaarassa joutua tuon jumalan vihan alle. Olisiko uskottava tuota paikallista Trumpia ja hänen uhkauksiaan? Läpi koko Vanhan testamentin kulkee ajatus, että kaupunki ja kuningas ovat pahasta. Tämä alkaa jo Kainin ja Abelin tapauksesta, jossa maanviljelijä Kain suuttuu paimentolaisveljeensä Abeliin ja tappaa tämän. Kainista tulee kaupunkiasujamiston esi-isä (Gen. 4:17) ja kaupungista lähtee myös Baabelin tornin eli Jumalan uhmaamisen tarina.

Itse asiassa monet ihmiset toimivat samoin kuin moititut kuninkaat: he sanovat että heillä on persoonallinen suhde Jumalaan ja he väittävät sanomansa olevan Jumalan tahto. Tässä pitäisi kuitenkin olla tarkkana: vain Sana on kriteeri. Jos julistaja julistaa raamatun Sanaa sellaisena kuin se siellä on, hän on Jumalan asialla. Muut puhuvat omiaan.

Kuninkaat ovat siis pahasta. Mutta paimentolaiselämä on toisenlaista, ja sen nähtiin olevan lähinnä ideaalia elämäntapaa. Valtaa piti käsissään heimon vanhin, jota kaikkien tuli totella. Hänen vallankäyttönsä perustui elämän ylläpitämiseen eikä siihen tarvinnut sekoittaa mitään jumalolentoja tai oikukkaita kuninkaita. Paimentolaisyhteisö oli koossapitävä, ruokkiva ja suojaava voima. Jokainen tiesi paikkansa kokonaisuuden hyväksi. Paimen etsi laumalleen laitumen ja lampaat seurasivat häntä ja hänen ääntään. Tämä kuva tuodaan esille monta kertaa raamatun eri osissa ja hyvän paimenen kuva on kulkeutunut Uuteen testamenttiin asti. Eikä vain sinne, vaan kaikkialla Välimeren kulttuureissa paimentolaisuudella on sama myönteinen merkitys. Jos joutui oman yhteisönsä ulkopuolelle, esimerkiksi kapinoimalla perimysjärjestystä vastaan, se tiesi varmaa kuolemaa.

Nuo vanhat ja viisaat keskustelijat eivät voineet uskoa jumaltarustoihin muina kuin ihmisten luomina myytteinä. He näkivät luonnon monimuotoisen järjestäytyneisyyden, katsoivat taivaalle tähtiin ja tulivat siihen tulokseen, että täytyy olla joku voima joka on luonut maailman, pitää kaikkea kädessään, ja ohjaa ihmistä elämään siten kuin on oikein ja hyvää. Pahuuden voima on heidän mukaansa hyvän poissaoloa, ja siksi hyvää pitää kaikin voimin edistää.

Tämän ajatuksen mukaan syntyi luomiskertomus ja ihmisen alku. Syntiinlankeemuskertomus muokattiin siitä, minkä jokainen vanha ja valistunut ihminen tiesi: ihmisessä itsessään on houkutukset ahneuteen, vallanhimoon ja nautintoon. Jos näitä houkutuksia seuraa, ei ihmiskunnan tasapaino säily: aina on ja tulee olemaan niitä, joilla ei ole mitään, tuskin edes omaa henkeään. Jos kaikkeuden luoja on elämänantaja, kuten luomiskertomuksessa uskottiin, hän on antanut elämän myös köyhille ja osattomille. Siksi hyväosaisten on heitä autettava tuon Jumalan nimeen. Ilman palkkiota ihminen ei kuitenkaan ole valmis tekemään hyvää lähimmäiselleen ja siksi uskottiin, että Jumala myös palkitsee oikein tekevän. Tässä maailmassa se harvoin toteutuu. mutta jos kuoleman jälkeen on vielä elämää jossain, voi palkitseminen tapahtua siellä. Toivoa tuli pitää yllä.

Näin pohtivat vanhat ja viisaat. Koska itämailla on tapana pukea oivallukset tarinan muotoon, alettiin kehiä tarinaa olemassa olevin tietojen ympärille. Johtotähtenä oli, että kaikkeuden luoja pitää huolta omistaan eli niistä jotka toteuttavat itse elämän lakeja, jotka Jumala on maailmaan istuttanut.