Jumalan persoona ja sukupuoli (God's person and gender)

Meidän aikanamme länsimaissa yksilö, jota myös kutsutaan persoonaksi, on lähes jumaloitu ja häntä pidetään ainutlaatuisena henkilönä, jolla on suuri itseisarvo. Mistä tämä näkemys mahtaakaan tulla, muttei ainakaan raamatusta.

Sana persoona tulee kreikan sanasta prosopon ja latinan Persona, jotka molemmat tarkoittivat alun perin naamiota, jonka näyttelijä pani kasvoilleen häivyttääkseen sen alla olevan henkilön olemuksen. Raamatussa prosopon, hepreaksi panim, tarkoittaa ihmisen kasvoja tai otsaa. Persoonalla on siis toiminnallinen merkitys, ja raamatussa kaikki persoonat ja persoonallisuudet, Jumala mukaan luettuna, toimivat jossain roolissa kertomuksessa. Jumalalla on milloin paimenen prosopon, milloin hän on kuningas, herra, pelastaja, lainantaja, isä, ja mikseipä myös puutarhuri tai äiti. Kun me ajattelemme isää tai äitiä, ajattelemme heitä sukupuolittuneilla termeillä, miehenä ja naisena, eikä juurikaan sen funktion mukaan, mikä isällä ja äidillä on. Raamatussa ihmiset ja myös eläimet tosin on määritelty sukupuolensa mukaan, mutta Jumalaan ei koskaan viitata miehenä tai naisena.

Eri kertomuksissa Jumalalla on tuohon kertomukseen littyvä merkitys ja sen mukana myös sukupuoli, jos sellaista tarvitaan. Mutta yleistää emme voi, ja johtaa tästä esimerkiksi että Jumala toimii puolison roolissa. Sanaa puoliso ei heprean kieli tunne. Ihminen on joko aviomies tai vaimo, eikä Jumalaa koskaan raamatussa esitetä vaimona. Äitinä kylläkin, muttei koskaan vaimona. Noina aikoina vaimo oli miehelleen alamainen, mutta Jumala on aina herra, ei koskaan orja. Jumala on aina paimen, ei koskaan lammas, ja aina opettaja, ei koskaan oppilas. Raamatussa Jumalalla on aina ylivoima kaikissa suhteissa. Kuitenkin Jumala jossain kohdin esiintyy äitinä ja jopa synnytystuskissa olevana naisena. Jokainen nainen ei kuitenkaan ole äiti eikä nainen ole aina synnytystuskissa, joten tästä emme voi vetää pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Jokaisessa kertomuksessa vain henkilön toiminta ratkaisee, ei hänen sukupuolensa. Meidän maailmassamme yksittäinen vanhempi joutuu usein toimimaan sekä isänä että äitinä, siis toiminnallisena, sukupuolestaan riippumatta.

Raamatun aikana lapsen saaminen ei ollut vain naisen päätettävissä. Mies oli se, jonka vallassa oli lapsen siittäminen. Mutta kun nainen synnyttää elävän lapsen, hänestä tulee äiti. Äitiys päättää neitsyyden, sillä esikoista kustutaan "kohdun avaajaksi". Lähi-idässä naista kutsutaan morsiameksi siihen asti kunnes hän synnyttää ensimmäisen lapsensa. Yllätyksekseni näin on ollut myös Suomessa. Sen luin vastikään teoksesta Suomen rahvaan historia. Arabiaa puhuvissa maissa kutsutaan äitiä usein kunnianimellä esikoisensa mukaan: um Hassan, Hassanin äiti.

Aivan alusta alkaen nainen on se, joka varmistaa suvun jatkumisen. Vaikka mies istuttaa siemenen, hän ei saata asiaa loppuun, hän ei synnytä. Mutta siemenenkin takana on tietysti Jumala, ja näin mies on asetettu Jumalaan nähden alisteiseen asemaan. Jumalan on kaikki valta. Tämä tuodaan selvästi esille kertomuksessa hedelmättömästä Saarasta, joka tulee raskaaksi ilman Abrahamia, mutta myös huolimatta hedelmättömyydestään (Gen. 18,21). Molemmat nauroivat Jumalan ilmoitukselle, mutta molempia kritisoidaan raskaasti, kuten kaikkia muitakin silloin kun he pitävät itseään jossain arvossa. Tämä näkyy myös Hesekielin ja Aamoksen profetioissa (Hes. 13:1-23; Am.4:1-3). Raamatussa väheksytään ihmisen voimaa kaiken aikaa. Kuningas, joka muualla Lähi-idässä oli machouden huippu, esitetään raamatussa  negatiivisessa valossa, ja usein hän on kaiken pahan alku ja juuri. Meidän länsimaisessa ajattelussamme mies ja nainen nähdään enemmän seksuaalisina olentoina kuin isinä ja äiteinä. Seksi on yksilön asia, mutta ihmisen syntymä on sosiaalinen asia, joka koskee koko perhettä ja yhteiskuntaa. Seksuaalista halua ei esiinny raamatussa muuten kuin jos se liittyy jotenkin kertomuksen kulkuun, kuten Joosef ja Potifarin vaimo (Gen.39). Raamatussa liikutaan paljon vakavammissa asioissa kuin seksi. Siellä on kysymys elämästä ja kuolemasta kaikille, sekä hyville, pahoille että rumille.

Raamatun Jumala ei taivu kategorioihin mies ja nainen. Hän on toiminnallinen. Siksi "lopussa", kun hän saattaa voimaan "ikuisen liittonsa", hän tulee toimimaan niin kuin vain paras äiti toimii: "Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista...Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan..." Tämä lopun ajan kuva kerrotaan meille Jesajan 66. luvussa.

Jos joku, erityisesti nainen, lankeaisi itsetyytyväisyyden ansaan olettaen, että Jumala muuttaisi sukupuolten tehtäviä tai tulisi enemmän inhimilliseksi, saman Jesajan kirjan jakeet varmistavat, että hän tulee iäti pysymään samana tuomarina kuin hän on aina ollut, ja hän tulee toteuttamaan oikeuden maan päällä: "Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni...Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne...ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistuttava varoitus koko ihmissuvulle." (Jes. 66:18,22-23)

Merja Merras